Sydänpotilaan kokemus saamastaan ohjauksesta Vihdin ja Karkkilan alueella
Juutilainen, Hanna; Kaukojärvi, Jenni; Vihersaari, Maiju (2010)
Juutilainen, Hanna
Kaukojärvi, Jenni
Vihersaari, Maiju
Laurea-ammattikorkeakoulu
2010
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010120717272
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010120717272
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on Lohjan Laurea-ammattikorkeakoulun opiskelijoiden raportti Potilaan kokemukset Ennakoiva hoito ja tulevaisuus –hankkeesta. Hankkeen tarkoituksena oli kartoittaa sydänpotilaan hoitopolkua lost -alueella. Lohjan Sydänpolku -hanke, jossa kartoitettiin sydänpotilaan hoitopolkua ja sen tavoitteena oli löytää kehityskohteet hoitopolusta, kuuluu Ennakoiva hoito ja tulevaisuus hankkeeseen.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa Vihdin ja Karkkilan sydänpotilaiden kokemusta saamastaan ohjauksesta. Molemmat hankkeet on toteutettu yhteistyössä paikallisten sydänyhdistysten kanssa. Tavoitteena oli tutkia, missä vaiheessa sairastumisprosessia potilas kykenee vastaanottamaan ohjausta. Selvitettiin, miten ohjaus tulisi toteuttaa, jotta saavutetaan mahdollisimman suuri hyöty ja kartoitettiin myös vastaajien tyytyväisyyttä hoitoon ja tiedonsaantiin hoitoprosessin eri vaiheissa.
Työn teoreettisessa osassa käsitellään sydänsairauksia, kriisiteoriaa, hoitoon sitoutumista, hoitopolkua ja potilasohjausta. Opinnäytetyö toteutettiin määrällisenä tutkimuksena. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella, jossa oli monivalintakysymyksiä ja avoimia kysymyksiä. Kyselylomakkeita lähetettiin Vihdin ja Karkkilan Sydänyhdistysten jäsenille (N=75). Lähetetyistä lomakkeista palautui 35 prosenttia. Vastausmäärän jäätyä näin alhaiseksi, tutkimustuloksia ei voida yleistää.
Tutkimuksen tuloksista selvisi, että yleisin sydänsairaus oli sepelvaltimotauti. Henkilökunnan käytöstä potilaita kohtaan kritisoitiin sekä kiitettiin. Erikoissairaanhoitoon oltiin eniten tyytyväisiä ja vähiten kiitosta sai perusterveydenhoito. Vastaajien mielestä tietoa saatiin tarpeeksi sairaalassa, mutta perusterveydenhuollossa tietoa saatiin huonommin. Erikoissairaanhoidossa saatuun ohjaukseen oltiin tyytyväisiä, kun taas perusterveydenhuollossa ohjausta ei saatu juuri lainkaan. Eniten ohjausta saatiin suullisesti lääkärin antamana. Kirjallisesti tietoa haluttiin saada epikriisistä, omahoito ohjeista ja lääkkeistä. Suurin osa vastaajista oli valmis vastaanottamaan ohjausta heti sairastuttuaan. Osa vastaajista oli valmis vastaanottamaan ohjausta kuukausi sairastumisen jälkeen. Jälkitarkastusta ja sen puutetta kritisoitiin, vastaajilla oli tunne, että hoitojen jälkeen jää omilleen.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa Vihdin ja Karkkilan sydänpotilaiden kokemusta saamastaan ohjauksesta. Molemmat hankkeet on toteutettu yhteistyössä paikallisten sydänyhdistysten kanssa. Tavoitteena oli tutkia, missä vaiheessa sairastumisprosessia potilas kykenee vastaanottamaan ohjausta. Selvitettiin, miten ohjaus tulisi toteuttaa, jotta saavutetaan mahdollisimman suuri hyöty ja kartoitettiin myös vastaajien tyytyväisyyttä hoitoon ja tiedonsaantiin hoitoprosessin eri vaiheissa.
Työn teoreettisessa osassa käsitellään sydänsairauksia, kriisiteoriaa, hoitoon sitoutumista, hoitopolkua ja potilasohjausta. Opinnäytetyö toteutettiin määrällisenä tutkimuksena. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella, jossa oli monivalintakysymyksiä ja avoimia kysymyksiä. Kyselylomakkeita lähetettiin Vihdin ja Karkkilan Sydänyhdistysten jäsenille (N=75). Lähetetyistä lomakkeista palautui 35 prosenttia. Vastausmäärän jäätyä näin alhaiseksi, tutkimustuloksia ei voida yleistää.
Tutkimuksen tuloksista selvisi, että yleisin sydänsairaus oli sepelvaltimotauti. Henkilökunnan käytöstä potilaita kohtaan kritisoitiin sekä kiitettiin. Erikoissairaanhoitoon oltiin eniten tyytyväisiä ja vähiten kiitosta sai perusterveydenhoito. Vastaajien mielestä tietoa saatiin tarpeeksi sairaalassa, mutta perusterveydenhuollossa tietoa saatiin huonommin. Erikoissairaanhoidossa saatuun ohjaukseen oltiin tyytyväisiä, kun taas perusterveydenhuollossa ohjausta ei saatu juuri lainkaan. Eniten ohjausta saatiin suullisesti lääkärin antamana. Kirjallisesti tietoa haluttiin saada epikriisistä, omahoito ohjeista ja lääkkeistä. Suurin osa vastaajista oli valmis vastaanottamaan ohjausta heti sairastuttuaan. Osa vastaajista oli valmis vastaanottamaan ohjausta kuukausi sairastumisen jälkeen. Jälkitarkastusta ja sen puutetta kritisoitiin, vastaajilla oli tunne, että hoitojen jälkeen jää omilleen.