Valvontahenkilöstön näkemyksiä turvallisuuden toteutumisesta Riihimäen vankilan C-osastoilla
Hyttinen, Meri (2010)
Hyttinen, Meri
Laurea-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010120717258
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010120717258
Tiivistelmä
Opinnäytetyö on Laurea-ammattikorkeakoulun rikosseuraamusalan opinnäytetyö. Tutkin työssäni valvontahenkilöstön näkemyksiä turvallisuuden toteutumisesta Riihimäen vankilan C-osastolla. Tarkoituksena on selvittää valvontahenkilöstön näkemys turvallisuuden tilasta sekä siihen vaikuttavista tekijöistä. Kartoitan turvallisuuden toteutumisen lisäksi valvontahenkilöstön kokemuksia vankien ja varautumisen merkityksestä työturvallisuuteen.
Opinnäytetyön aineisto koostuu yhdeksästä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, jotka analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Aineisto kerättiin huhtikuussa 2010. Teoreettinen viitekehys koostuu pääasiassa vankila- ja työturvallisuudesta, joiden lisäksi paneudun vankilakulttuuriin, voimankäyttöön sekä väkivaltaan vankeinhoitotyössä. Tarkastelen tur-vallisuuden toteutumista henkilökunnan ja vankien vaikutuksen näkökulmasta, enkä paneudu esimerkiksi palo- tai pelastusturvallisuuteen. Opinnäytetyö on toteutettu laadullisin tutki-musmenetelmin.
Haastatteluaineiston mukaan C-osaston henkilökunta kokee merkittävämmäksi ongelmaksi ajoittaisen henkilökuntavajeen osastolla, joka pitkään jatkuessaan aiheuttaa tyytymättömyyttä, kiirettä ja vaikeuksia päivätoimintojen järjestämisessä. Valvontahenkilöstön mielestä hen-kilökunnan oikea, päivittäinen määrä on kuitenkin riittävä turvallisuuden ylläpitämiseksi.
Toinen tutkimusaineistosta esille noussut, huomattava tekijä turvallisuuden takaajana on vankituntemus. Valvontahenkilöstö näkee haastattelujen perusteella vankituntemuksen olevan tärkeää vaativiin tilanteisiin varautumisessa sekä ennakoinnissa. Haastateltavat kokivat vangeista saatavien taustatietojen olevan riittäviä työturvallisuuden kannalta, joskin suurin osa oli sitä mieltä, että päivittäinen kanssakäyminen ja siinä tapahtuvat muutokset ovat merkityksellisempiä kuin erilliset vangeista saatavat tiedot.
Valvontahenkilöstön mielestä keväällä 2010 pidetyt voimakeinokoulutukset ovat positiivinen kehityksen suunta, jota tulisi ehdottomasti jatkaa tulevaisuudessa. Esille nousi myös toive alkutilanneharjoitusten lisäämisestä, jolloin olisi mahdollista välttää tilanteen kehittyminen voimankäyttötilanteeksi. Henkilökunta toi esille avunsaannin toimivuuden, jonka voidaankin haastattelujen perusteella katsoa toimivan moitteetta.
Ohjeistus arjessa esiintyviin rutiinitehtäviin ja arjesta poikkeaviin, vaativiin tilanteisiin koettiin pääosin hyväksi ja toimivaksi. Osa kuitenkin toivoi ohjeistukseen tarkkuutta ja paneutumista toimipaikkojen erityispiirteisiin. Haastateltavat kokivat tärkeänä osana ohjeistusta tilanteista keskustelemisen työtovereiden kanssa. Turvallisuuteen liittyvien kehittämistoimenpiteiden voidaankin tutkimusaineiston mukaan katsoa liittyvän vajeen vähentämiseen, koulutusten jatkamiseen sekä ohjeistuksen ja perehdytyksen kehittämiseen.
Opinnäytetyön aineisto koostuu yhdeksästä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, jotka analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Aineisto kerättiin huhtikuussa 2010. Teoreettinen viitekehys koostuu pääasiassa vankila- ja työturvallisuudesta, joiden lisäksi paneudun vankilakulttuuriin, voimankäyttöön sekä väkivaltaan vankeinhoitotyössä. Tarkastelen tur-vallisuuden toteutumista henkilökunnan ja vankien vaikutuksen näkökulmasta, enkä paneudu esimerkiksi palo- tai pelastusturvallisuuteen. Opinnäytetyö on toteutettu laadullisin tutki-musmenetelmin.
Haastatteluaineiston mukaan C-osaston henkilökunta kokee merkittävämmäksi ongelmaksi ajoittaisen henkilökuntavajeen osastolla, joka pitkään jatkuessaan aiheuttaa tyytymättömyyttä, kiirettä ja vaikeuksia päivätoimintojen järjestämisessä. Valvontahenkilöstön mielestä hen-kilökunnan oikea, päivittäinen määrä on kuitenkin riittävä turvallisuuden ylläpitämiseksi.
Toinen tutkimusaineistosta esille noussut, huomattava tekijä turvallisuuden takaajana on vankituntemus. Valvontahenkilöstö näkee haastattelujen perusteella vankituntemuksen olevan tärkeää vaativiin tilanteisiin varautumisessa sekä ennakoinnissa. Haastateltavat kokivat vangeista saatavien taustatietojen olevan riittäviä työturvallisuuden kannalta, joskin suurin osa oli sitä mieltä, että päivittäinen kanssakäyminen ja siinä tapahtuvat muutokset ovat merkityksellisempiä kuin erilliset vangeista saatavat tiedot.
Valvontahenkilöstön mielestä keväällä 2010 pidetyt voimakeinokoulutukset ovat positiivinen kehityksen suunta, jota tulisi ehdottomasti jatkaa tulevaisuudessa. Esille nousi myös toive alkutilanneharjoitusten lisäämisestä, jolloin olisi mahdollista välttää tilanteen kehittyminen voimankäyttötilanteeksi. Henkilökunta toi esille avunsaannin toimivuuden, jonka voidaankin haastattelujen perusteella katsoa toimivan moitteetta.
Ohjeistus arjessa esiintyviin rutiinitehtäviin ja arjesta poikkeaviin, vaativiin tilanteisiin koettiin pääosin hyväksi ja toimivaksi. Osa kuitenkin toivoi ohjeistukseen tarkkuutta ja paneutumista toimipaikkojen erityispiirteisiin. Haastateltavat kokivat tärkeänä osana ohjeistusta tilanteista keskustelemisen työtovereiden kanssa. Turvallisuuteen liittyvien kehittämistoimenpiteiden voidaankin tutkimusaineiston mukaan katsoa liittyvän vajeen vähentämiseen, koulutusten jatkamiseen sekä ohjeistuksen ja perehdytyksen kehittämiseen.