Vankiloiden valvontahenkilökunnan osallistuminen täydennyskoulutukseen
Karevaara, Marko; Haavisto, Jarmo (2009)
Karevaara, Marko
Haavisto, Jarmo
Laurea-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200903201761
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200903201761
Tiivistelmä
Laurea-ammattikorkeakoulu Tiivistelmä
Tikkurila
Rikosseuraamusalan koulutusohjelma
Jarmo Haavisto ja Marko Karevaara
Vankiloiden valvontahenkilökunnan osallistuminen täydennyskoulutukseen
Vuosi 2009 Sivumäärä 57
Rikosseuraamusalalla henkilökunnan täydennyskoulutuksesta vastaa Vankeinhoidon koulutuskeskus. Henkilökunnalla on mahdollisuus hakea oma-aloitteisesti tarpeelliseksi katsomaansa koulutukseen tai koulutukseen osallistuminen voi olla työnantajan velvoittamaa.
Opinnäytetyömme tarkoituksena on tutkia vankeinhoitolaitoksen valvontahenkilökunnan eli vartijoiden ja ylivartijoiden osallistumista täydennyskoulutukseen. Opinnäytetyössämme keskitymme vapaaehtoiseen, työntekijän itsensä kokemaan koulutustarpeeseen. Tarkoituksenamme on kartoittaa niitä syitä, miksi osa valvontahenkilökunnasta osallistuu aktiivisesti kursseille ja minkä vuoksi toiset ovat passiivisempia tai jopa vastustavat täydennyskoulutukseen osallistumista. Saadut tulokset antavat tietoa valvontahenkilökunnan asenteista ja mielipiteistä oman alansa täydennyskoulutuksesta ja tarkoituksena on, että tätä tietoa voidaan käyttää myös Vankeinhoidon koulutuskeskuksessa tulevaisuuden täydennyskoulutuksen suunnittelussa.
Aineiston keruun toteutimme niin sanottuna Survey-tutkimuksena, laatimalla kyselylomakkeen, jonka avulla kartoitimme vastaajien perustietoja, vastaajan omaa - ja työyhteisön suhtautumista täydennyskoulutukseen, mielipiteitä kurssien sisällöistä ja mielipiteitä koulutuksen järjestämisestä yleensä. Kyselylomakkeissa esitimme aihetta käsitteleviä väittämiä, joihin vastaajat valitsivat eniten heidän mielipidettään vastaavan vaihtoehdon. Lisäksi esitimme muutamia avoimia kysymyksiä, joihin vastaajilla oli mahdollisuus vastata omin sanoin ja esittää näkemyksiä, joita emme mahdollisesti olleet huomioineet valmiissa väittämissä. Kyselylomakkeet lähetimme eri puolilla Suomea sijaitseviin suljettuihin ja avovankiloihin.
Kyselylomakkeita palautettiin runsaasti ja kato jäi vähäiseksi. Tämä oli merkittävää kyselyn luotettavuuden kannalta. Vastausten analysoinnissa käytimme sekä määrällisiä että laadullisia menetelmiä. Tulokset on esitetty tekstin ohella ympyrä- ja pylväskaavioin, sekä taulukoita apuna käyttäen.
Opinnäytetyömme tuloksista voidaan tehdä johtopäätös, että Vankeinhoidon koulutuskeskus on onnistunut täydennyskoulutuksen suunnittelussa ja järjestelyissä ennakko-odotuksiamme paremmin. Pääosin valvontahenkilökunta on ollut tyytyväistä koulutustarjontaan, nähtävissä on kuitenkin toive saada enemmän vankiloiden turvallisuuteen liittyvää koulutusta, kuntouttavien koulutusohjelmien rinnalle.
Asiasanat: Elinikäinen oppiminen, koulutuksen tarve, täydennyskoulutus, vankila, vartija, Vankeinhoidon koulutuskeskus
Tikkurila
Rikosseuraamusalan koulutusohjelma
Jarmo Haavisto ja Marko Karevaara
Vankiloiden valvontahenkilökunnan osallistuminen täydennyskoulutukseen
Vuosi 2009 Sivumäärä 57
Rikosseuraamusalalla henkilökunnan täydennyskoulutuksesta vastaa Vankeinhoidon koulutuskeskus. Henkilökunnalla on mahdollisuus hakea oma-aloitteisesti tarpeelliseksi katsomaansa koulutukseen tai koulutukseen osallistuminen voi olla työnantajan velvoittamaa.
Opinnäytetyömme tarkoituksena on tutkia vankeinhoitolaitoksen valvontahenkilökunnan eli vartijoiden ja ylivartijoiden osallistumista täydennyskoulutukseen. Opinnäytetyössämme keskitymme vapaaehtoiseen, työntekijän itsensä kokemaan koulutustarpeeseen. Tarkoituksenamme on kartoittaa niitä syitä, miksi osa valvontahenkilökunnasta osallistuu aktiivisesti kursseille ja minkä vuoksi toiset ovat passiivisempia tai jopa vastustavat täydennyskoulutukseen osallistumista. Saadut tulokset antavat tietoa valvontahenkilökunnan asenteista ja mielipiteistä oman alansa täydennyskoulutuksesta ja tarkoituksena on, että tätä tietoa voidaan käyttää myös Vankeinhoidon koulutuskeskuksessa tulevaisuuden täydennyskoulutuksen suunnittelussa.
Aineiston keruun toteutimme niin sanottuna Survey-tutkimuksena, laatimalla kyselylomakkeen, jonka avulla kartoitimme vastaajien perustietoja, vastaajan omaa - ja työyhteisön suhtautumista täydennyskoulutukseen, mielipiteitä kurssien sisällöistä ja mielipiteitä koulutuksen järjestämisestä yleensä. Kyselylomakkeissa esitimme aihetta käsitteleviä väittämiä, joihin vastaajat valitsivat eniten heidän mielipidettään vastaavan vaihtoehdon. Lisäksi esitimme muutamia avoimia kysymyksiä, joihin vastaajilla oli mahdollisuus vastata omin sanoin ja esittää näkemyksiä, joita emme mahdollisesti olleet huomioineet valmiissa väittämissä. Kyselylomakkeet lähetimme eri puolilla Suomea sijaitseviin suljettuihin ja avovankiloihin.
Kyselylomakkeita palautettiin runsaasti ja kato jäi vähäiseksi. Tämä oli merkittävää kyselyn luotettavuuden kannalta. Vastausten analysoinnissa käytimme sekä määrällisiä että laadullisia menetelmiä. Tulokset on esitetty tekstin ohella ympyrä- ja pylväskaavioin, sekä taulukoita apuna käyttäen.
Opinnäytetyömme tuloksista voidaan tehdä johtopäätös, että Vankeinhoidon koulutuskeskus on onnistunut täydennyskoulutuksen suunnittelussa ja järjestelyissä ennakko-odotuksiamme paremmin. Pääosin valvontahenkilökunta on ollut tyytyväistä koulutustarjontaan, nähtävissä on kuitenkin toive saada enemmän vankiloiden turvallisuuteen liittyvää koulutusta, kuntouttavien koulutusohjelmien rinnalle.
Asiasanat: Elinikäinen oppiminen, koulutuksen tarve, täydennyskoulutus, vankila, vartija, Vankeinhoidon koulutuskeskus