Tekninen seuranta poliisin salaisena pakkokeinona
Ojala, Jussi (2010)
Ojala, Jussi
Laurea-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010120917631
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010120917631
Tiivistelmä
Pakkokeinolaissa (PKL, 450/1987) on määritelty niitä menetelmiä ja keinoja, joita esitutkin-taviranomainen voi käyttää ja joilla oikeutetaan puuttumiset muutoin lailla suojatuttuihin ihmisten oikeuksiin. Teknisellä seurannalla tarkoitetaan pakkokeinolain (PKL 5a:1 § 3.3) mukaan kulkuneuvon tai tavaran seurantaa siihen kiinnitetyllä radiolähettimellä tai muulla vastaavalla laitteella tai menetelmällä. Poliisilain (PoL 28 § 1.3) määritelmän mukaan tekninen seuranta on kulkuneuvon tai tavaran liikkumisen seurantaa.
Opinnäytetyön tavoitteena on ollut selvittää millainen on tällä hetkellä voimassa oleva lain-säädäntö teknisen tarkkailun osa-alueella teknisessä seurannassa. Tarkastelu osoittaa lainsää-dännön olevan lukuisine osittaisuudistuksineen vaikeaselkoinen ja sekava, runsaasti toisiin lakeihin johtavia viittauksia sisältävä ja vaikeasti hallittava kokonaisuus. Erityisen vaikeaksi sen tekee rikosten esitutkinnassa käytettävien pakkokeinolain mukaisten pakkokeinojen ja rikosten ennalta ehkäisemiseksi käytettävien poliisilain mukaisten tiedonhankintamenetelmien välisen ajallisen rajan veto.
Työssä on selvitetty myös, mitä poliisissa toimivien tutkinnanjohtajien tulisi huomioida käytettäessä teknistä seurantaa salaisena pakkokeinona. Teknistä seurantaa koskevien lakipykälien lisäksi tulisi huomioida ihmisten perusoikeudet, poliisitoiminnan yleiset periaatteet kuten suhteellisuusperiaate, sekä poliisin ammattieettiset näkökulmat. Työssä on myös arvioitu salaisiin pakkokeinoihin ja erityisesti tekniseen seurantaan kohdistuvan laillissuuvalvonnan toimivuutta. Arvioinnin perusteella salaisiin pakkokeinoihin kohdistuva laillisuusvalvonta on laadukasta. Tekniseen seurantaa kohdis-tuva ulkoinen laillisuusvalvonta on kuitenkin vähäistä, mikä heijastuu poliisin omaan sisäiseen valvontaan siten, että myös se on melko vähäistä.
Työn yksi merkittävimmästä lähteistä on ollut Oikeusministeriö komiteanmietintö 2009:2. Mietinnön tarkoituksena on ollut olla pohja uudelle esitutkintalaille, pakkokeinolaille ja poliisilaille. Tässä työssä mietintöä on arvioitu kriittisesti ja päädytty siihen, että mikäli mietinnössä esitetyt muutokset tulisivat suoraan lainsäädäntöön sellaisenaan, heikentyisivät poliisin mahdollisuudet tehdä tehokasta rikosten esitutkintaa. Samalla poliisin tutkinnanjohtajina toimiville henkilöille aiheutuisi oleellisesti lisää työtä. Uudistus heijastuisi myös erityisesti kulkuneuvojen teknisen seurannan toteuttamiseen ja salaisilla pakkokeinoilla saadun ylimääräisen tiedon hyödyntämiseen muiden kuin niiden kohteena olevien rikosten esitutkinnassa.
Koska teknisestä seurannasta ei ole käytettävissä ainoatakaan eduskunnan oikeusasiamiehen tai apulaisoikeusasiamiehen kannanottoa, eikä myöskään korkeimman oikeuden tai hovioikeuden lainvoimaisessa päätöksissä ei ole käsitelty teknistä seurantaa, niin aiheesta on hyvin vähän oikeussääntöjen soveltamiskäytäntöjen arvioimista. Verrattaessa esimerkiksi telekuunteluun, teknisen seurannan käytöstä on hyvin vähän tieteellisestä tutkittua tietoa. Näiden asioiden tutkimiseen olisi tarvetta.
Opinnäytetyön tavoitteena on ollut selvittää millainen on tällä hetkellä voimassa oleva lain-säädäntö teknisen tarkkailun osa-alueella teknisessä seurannassa. Tarkastelu osoittaa lainsää-dännön olevan lukuisine osittaisuudistuksineen vaikeaselkoinen ja sekava, runsaasti toisiin lakeihin johtavia viittauksia sisältävä ja vaikeasti hallittava kokonaisuus. Erityisen vaikeaksi sen tekee rikosten esitutkinnassa käytettävien pakkokeinolain mukaisten pakkokeinojen ja rikosten ennalta ehkäisemiseksi käytettävien poliisilain mukaisten tiedonhankintamenetelmien välisen ajallisen rajan veto.
Työssä on selvitetty myös, mitä poliisissa toimivien tutkinnanjohtajien tulisi huomioida käytettäessä teknistä seurantaa salaisena pakkokeinona. Teknistä seurantaa koskevien lakipykälien lisäksi tulisi huomioida ihmisten perusoikeudet, poliisitoiminnan yleiset periaatteet kuten suhteellisuusperiaate, sekä poliisin ammattieettiset näkökulmat. Työssä on myös arvioitu salaisiin pakkokeinoihin ja erityisesti tekniseen seurantaan kohdistuvan laillissuuvalvonnan toimivuutta. Arvioinnin perusteella salaisiin pakkokeinoihin kohdistuva laillisuusvalvonta on laadukasta. Tekniseen seurantaa kohdis-tuva ulkoinen laillisuusvalvonta on kuitenkin vähäistä, mikä heijastuu poliisin omaan sisäiseen valvontaan siten, että myös se on melko vähäistä.
Työn yksi merkittävimmästä lähteistä on ollut Oikeusministeriö komiteanmietintö 2009:2. Mietinnön tarkoituksena on ollut olla pohja uudelle esitutkintalaille, pakkokeinolaille ja poliisilaille. Tässä työssä mietintöä on arvioitu kriittisesti ja päädytty siihen, että mikäli mietinnössä esitetyt muutokset tulisivat suoraan lainsäädäntöön sellaisenaan, heikentyisivät poliisin mahdollisuudet tehdä tehokasta rikosten esitutkintaa. Samalla poliisin tutkinnanjohtajina toimiville henkilöille aiheutuisi oleellisesti lisää työtä. Uudistus heijastuisi myös erityisesti kulkuneuvojen teknisen seurannan toteuttamiseen ja salaisilla pakkokeinoilla saadun ylimääräisen tiedon hyödyntämiseen muiden kuin niiden kohteena olevien rikosten esitutkinnassa.
Koska teknisestä seurannasta ei ole käytettävissä ainoatakaan eduskunnan oikeusasiamiehen tai apulaisoikeusasiamiehen kannanottoa, eikä myöskään korkeimman oikeuden tai hovioikeuden lainvoimaisessa päätöksissä ei ole käsitelty teknistä seurantaa, niin aiheesta on hyvin vähän oikeussääntöjen soveltamiskäytäntöjen arvioimista. Verrattaessa esimerkiksi telekuunteluun, teknisen seurannan käytöstä on hyvin vähän tieteellisestä tutkittua tietoa. Näiden asioiden tutkimiseen olisi tarvetta.