Vastasyntyneen kipu ja kivun hoito : Systemaattinen kirjallisuuskatsaus
Pöntinen, Susanna; Ahvonen, Riina (2010)
Pöntinen, Susanna
Ahvonen, Riina
Saimaan ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010120817466
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010120817466
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää kirjallisuuskatsauksen avulla vastasyntyneen kivun erityispiirteitä, sekä kivun arviointi- ja hoitomenetelmiä. Tarkoituksena on koota yhteen ajankohtaista tutkittua tietoa aiheesta helposti saataville. Tutkimuskysymyksinä ovat: 1) Miten vastasyntyneen kipu määritellään? 2) Miten sairaanhoitaja arvioi vastasyntyneen kipua? 3) Mitä auttamismenetelmiä sairaanhoitaja käyttää vastasyntyneen kivun hoidossa?
Aineisto koottiin käyttämällä systemaattista tiedonhakua tietokannoista ja lisäksi käytettiin manuaalista tiedonhakua. Tiedonhaun prosessi aloitettiin etsimällä asiasanat yleisestä suomalaisesta asiasanastosta (YSA). Asiasanoiksi muodostuivat ”vastasyntyneet” ja ”kipu”. Aineistoa haettiin ALEKSI, ARTO ja LINDA –tietokannoista käyttäen hyväksymis- ja hylkäämiskriteereitä. Lisäksi aineistoa haettiin alan lehdistä, kirjoista sekä Suomen Neonataalihoitajien yhdistyksestä. Aineisto muodostui kymmenestä artikkelista ja kuudesta kirjasta. Opinnäytetyössä käytetään aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Aineiston perusteella vastasyntyneen kipu on yhtälailla yksilöllistä kuin aikui-senkin kipu. Vastasyntynyt tuntee kivun hyvin kokonaisvaltaisesti. Tulosten mukaan sairaanhoitaja arvioi vastasyntyneen kipua käyttäytymismuutosten, fysiologisten muutosten ja hormonaalisten muutosten perusteella. Vastasyntyneen kivun arviointiin on kehitetty mittareita, mutta tulosten mukaan mittarit ovat käytännön hoitotyössä vähäisessä käytössä. Analysoidun aineiston perusteella vastasyntyneen kivunhoitomenetelmät voidaan jakaa ympäristöllisiin, farmakologisiin sekä hoitotyön menetelmiin. Lisäksi on mainittu myös muita menetelmiä, jotka voivat lievittää vastasyntyneen kipua.
Johtopäätöksenä on, että vastasyntyneen kipua voidaan hoitaa vain, jos kipu on havaittu. Kivun hyvä hoito edellyttää siis kivun jatkuvaa arviointia ja kirjaamista. Tulevaisuudessa voisikin kiinnittää huomiota erityisesti sairaanhoitajien koulutukseen, koska esimerkiksi kipumittarit tuntuvat olevan suurelle osalle hoitajista tuntemattomia tai taidot käyttää mittareita ovat puutteellisia. Myös yhtenäiset hoitokäytännöt eri sairaaloiden välillä voisivat tehostaa vastasyntyneiden kivunhoitoa.
Aineisto koottiin käyttämällä systemaattista tiedonhakua tietokannoista ja lisäksi käytettiin manuaalista tiedonhakua. Tiedonhaun prosessi aloitettiin etsimällä asiasanat yleisestä suomalaisesta asiasanastosta (YSA). Asiasanoiksi muodostuivat ”vastasyntyneet” ja ”kipu”. Aineistoa haettiin ALEKSI, ARTO ja LINDA –tietokannoista käyttäen hyväksymis- ja hylkäämiskriteereitä. Lisäksi aineistoa haettiin alan lehdistä, kirjoista sekä Suomen Neonataalihoitajien yhdistyksestä. Aineisto muodostui kymmenestä artikkelista ja kuudesta kirjasta. Opinnäytetyössä käytetään aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Aineiston perusteella vastasyntyneen kipu on yhtälailla yksilöllistä kuin aikui-senkin kipu. Vastasyntynyt tuntee kivun hyvin kokonaisvaltaisesti. Tulosten mukaan sairaanhoitaja arvioi vastasyntyneen kipua käyttäytymismuutosten, fysiologisten muutosten ja hormonaalisten muutosten perusteella. Vastasyntyneen kivun arviointiin on kehitetty mittareita, mutta tulosten mukaan mittarit ovat käytännön hoitotyössä vähäisessä käytössä. Analysoidun aineiston perusteella vastasyntyneen kivunhoitomenetelmät voidaan jakaa ympäristöllisiin, farmakologisiin sekä hoitotyön menetelmiin. Lisäksi on mainittu myös muita menetelmiä, jotka voivat lievittää vastasyntyneen kipua.
Johtopäätöksenä on, että vastasyntyneen kipua voidaan hoitaa vain, jos kipu on havaittu. Kivun hyvä hoito edellyttää siis kivun jatkuvaa arviointia ja kirjaamista. Tulevaisuudessa voisikin kiinnittää huomiota erityisesti sairaanhoitajien koulutukseen, koska esimerkiksi kipumittarit tuntuvat olevan suurelle osalle hoitajista tuntemattomia tai taidot käyttää mittareita ovat puutteellisia. Myös yhtenäiset hoitokäytännöt eri sairaaloiden välillä voisivat tehostaa vastasyntyneiden kivunhoitoa.