Paikannus merellä lain ja tekniikan näkökulmista

Abstract

Paikannukseen perustuvat palvelut ovat yleistyneet voimakkaasti viime vuosina. Tällaiset pal-velut tarjoavat monenlaisia uusia mahdollisuuksia, kuten työntekijöiden tai omaisuuden pai-kantaminen, paikannukseen perustuva markkinointi ja kuluttajille tarjottavat palvelut, esi-merkiksi erilaiset navigaatio-, opastus- ja karttapalvelut. Paikkatietojen tehokas ja laillinen hyödyntäminen edellyttää luonnollisesti alaa koskevan lainsäädännön tuntemista. Tässä tut-kimuksessa on tavoitteena antaa kuva paikannuttamisesta sekä aiheeseen liittyvistä tyypilli-sistä oikeudellisista ongelmista tapaustutkimuksen kautta. Paikkatiedolla tarkoitetaan tietoa, joka ilmaisee liittymän tai päätelaitteen maantieteellisen sijainnin. Kyseessä voi olla esimer-kiksi matkapuhelimen tai vuokratun omaisuuden käyttäjän maantieteellisen sijainnin paikan-taminen tukiasemapaikannuksen tai satelliittipaikannuksen (GPS) keinoin. Pelkästään viestien välittämiseen käytetyt tukiasematiedot eivät ole paikkatietoja vaan tunnistamistietoja. Eu-roopan unionin tasolla perustan paikkatietojen käsittelyn oikeudelliselle sääntelylle muodos-taa vuonna 2002 annettu sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi (2002/58/ETY). Direktiivi saatettiin Suomessa voimaan vajaat kaksi vuotta myöhemmin sähköisen viestinnän tietosuoja-lailla (516/2004, SVTSL). Paikkatietoja koskevat säännökset sisältyvät 6 lukuun. Säännöksillä pyritään mahdollistamaan paikkatietojen käsittelypaikantamisen kohteena olevien yksityisyy-den suojaa vaarantamatta. Myös merilaki ja henkilötietolait on otettava huomioon paikannu-tuksen yhteydessä kun valtioiden rajoja ylitetään. Tutkimus täydentää Saterisk–hanketta tuo-malla siihen paikannuttajan näkökulmasta lainsäädännöllistä tutkimustietoa ja teknisestä nä-kökulmasta empiiristä tietoa merellisessä ympäristössä paikannuksesta ja rajanylityksestä. Tutkimustulokset voi kiteyttää siten, että löysin reunaehdot paikannukselle, lainsäädännön, teknisen ympäristön ja maantieteen suhteen.

Tracking at sea from the law and technology perspectives

Positioning-based services have increased dramatically in recent years. These services offer a wide range of new opportunities, such as employees or property, locating, positioning-based marketing and consumer services, such as different navigation, guidance and map services. The spatial effective and legitimate utilization of course requires knowledge of legislation in this field. In this study, the aim is to give a picture of related tracking and typical legal problems through a case study. Place "Information" means information that indicates a connection or terminal geographic location. The case may be, for example a mobile phone or leased property on your geographical location or the location of base station positioning satellite positioning system (GPS) means. The mere transmission of messages used in the base station location information is not knowledge but also the identification data. European Union level, the basis for spatial processing for the legal regulation of formed in 2002 on the Electronic Communications Privacy Directive (2002/58/ETY). The Directive was implemented in Finland in less than two years later, the electronic Communications Privacy Act (516/2004, SVTSL). Geographic information is governed by the in Chapter 6. Provisions are intended to enable the processing of location data locating the target without compromising privacy. Also the maritime law and the laws on personal data must take into account the context of tracking when national boundaries are exceeded. The study is part of the Saterisk project. The study complements Saterisk project by bringing in legal point of tracker view of research and technical point of view of empirical data in the marine environment and the positioning of overrunning. The results can be summarized in such a way that I found on the boundary conditions for localization, the law, the technical environment and geography perspectives.