Muisteluryhmien merkitys ikääntyvien terveyden edistämisessä : Muisteluryhmät palvelutalo Suopursussa
Lehtonen, Anna-Kaisu (2010)
Lehtonen, Anna-Kaisu
Laurea-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010120917707
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010120917707
Tiivistelmä
Päättötyön tarkoitus on tarkastella ja pohtia muisteluryhmien vaikutusta ikääntyvien jokapäiväiseen elämään, itsenäiseen selviytymiseen sekä mielen virkeyteen ja elämän laadun paranemiseen. Muisteluryhmät toteutetaan palvelutalo Suopursussa Vantaalla. Muisteluryhmien tavoitteena on antaa vanhuksille mahdollisuus keskusteluun ja muisteluun, yhdessä olemiseen ja kädentaitojen harjaantumiseen. Tavoitteena on ylläpitää sen hetkistä muistitoimintaa, niin pitkä- kuin lyhytkestoista, sopivilla aiheilla ja toiminnoilla. Tärkeää on keskittyä ikääntyvien sosiaalisiin suhteisiin ja keskinäiseen kanssakäymiseen, koska iän myötä monet vanhukset eristäytyvät enemmän kuin aikaisemmin ja sosiaalinen verkosto pienenee. Yksinäisyys ja masennus vanhusten keskuudessa on lisääntynyt, jonka takia päättötyö käsittelee aiheita vielä tarkemmin. Muisteluryhmien avulla kannustetaan ikääntyviä aktiivisuuteen sekä osallistumaan erilaisiin muihinkin palvelutalon toimintoihin. Muisteluryhmissä ikääntyvillä on mahdollisuus ilmaista itseään ja tulla kuulluksi ja kokea olevansa tärkeä vielä tässäkin vaiheessa elämää. Päättötyö on toiminnallinen, mutta aihe käsittää myös teoreettisen osuuden. Teoriaosuudessa tutkitaan muun muassa yleisimmät muistisairaudet sekä perehdytään tarkemmin ihmisen toimintakyvyn eri osa-alueisiin.
Toimintakyvyn säilyminen on yksi suurimmista tavoitteista vanhuudessa. Toimintakyky luo edellytykset täysipainoiselle elämälle ja se mahdollistaa jaksamisen ja itsenäisyyden arkielämässä. Toimintakyky koostuu ihmisen psyykkisestä, fyysisestä ja sosiaalisesta kapasiteetista. Psyykkinen toimintakyky sisältää ihmisen tunne-elämän ja älyllisen puolen, fyysinen toimintakyky on liikuntakykyisyyttä ja arkiaskareista selviytymistä ja sosiaalinen toimintakyky on muun muassa kykyä ylläpitää ja solmia sosiaalisia kontakteja ja toimiminen erilaisissa sosiaalisissa rooleissa. Toimintakyvyn heiketessä kaikkien osa-alueiden yhteisvaikutus korostuu, koska ne muodostavat keskenään tiiviin kokonaisuuden. Toimintakyvyn heikkeneminen vanhuudessa ei ole pelkästään seurausta vanhenemisesta, vaan osa vanhuuden muutoksista aiheutuu toimintojen käytön puutteesta, joista monet toiminnat ovat palautettavissa erilaisilla harjoituksilla (Karvinen 1994, 11.).
Muisti on erottamaton osa ihmisen toimintaa. Siihen kiinnitetään huomiota vasta silloin, kun jokin menee vikaan. Usein on kyse niin sanotuista normaaleista muistin käytöshäiriöistä. Ihminen pystyy tietoisesti kehittämään erilaisia oppimisen ja muistista haun strategioita, joita käytetään luonnostaan. Neurologinen muistihäiriö voi kuitenkin sekoittaa toiminnan tavalla, johon ei ole varauduttu. Ikääntymiseen liittyvä hyvänlaatuinen tiedonkäsittelyn hidastuminen on esimerkki siitä kuinka vähitellen tapahtuviin muistin muutoksiin ehtii mukautua. Vanhukset tarvitsevat enemmän aikaa varsinkin sellaisissa tilanteissa, joihin he eivät ole aikaisemmin harjaantuneet. Ikääntyneillä asioiden mieleen palautumista helpottavat ympäristön antamat vihjeet silloin, kun ponnisteleva muistista haku ei onnistu.
Toimintakyvyn säilyminen on yksi suurimmista tavoitteista vanhuudessa. Toimintakyky luo edellytykset täysipainoiselle elämälle ja se mahdollistaa jaksamisen ja itsenäisyyden arkielämässä. Toimintakyky koostuu ihmisen psyykkisestä, fyysisestä ja sosiaalisesta kapasiteetista. Psyykkinen toimintakyky sisältää ihmisen tunne-elämän ja älyllisen puolen, fyysinen toimintakyky on liikuntakykyisyyttä ja arkiaskareista selviytymistä ja sosiaalinen toimintakyky on muun muassa kykyä ylläpitää ja solmia sosiaalisia kontakteja ja toimiminen erilaisissa sosiaalisissa rooleissa. Toimintakyvyn heiketessä kaikkien osa-alueiden yhteisvaikutus korostuu, koska ne muodostavat keskenään tiiviin kokonaisuuden. Toimintakyvyn heikkeneminen vanhuudessa ei ole pelkästään seurausta vanhenemisesta, vaan osa vanhuuden muutoksista aiheutuu toimintojen käytön puutteesta, joista monet toiminnat ovat palautettavissa erilaisilla harjoituksilla (Karvinen 1994, 11.).
Muisti on erottamaton osa ihmisen toimintaa. Siihen kiinnitetään huomiota vasta silloin, kun jokin menee vikaan. Usein on kyse niin sanotuista normaaleista muistin käytöshäiriöistä. Ihminen pystyy tietoisesti kehittämään erilaisia oppimisen ja muistista haun strategioita, joita käytetään luonnostaan. Neurologinen muistihäiriö voi kuitenkin sekoittaa toiminnan tavalla, johon ei ole varauduttu. Ikääntymiseen liittyvä hyvänlaatuinen tiedonkäsittelyn hidastuminen on esimerkki siitä kuinka vähitellen tapahtuviin muistin muutoksiin ehtii mukautua. Vanhukset tarvitsevat enemmän aikaa varsinkin sellaisissa tilanteissa, joihin he eivät ole aikaisemmin harjaantuneet. Ikääntyneillä asioiden mieleen palautumista helpottavat ympäristön antamat vihjeet silloin, kun ponnisteleva muistista haku ei onnistu.