Apua arkeen, ryhtiä ryhmästä - Arjentaitoryhmä avohoidon mielenterveyskuntoutujille

Abstract

Tämän opinnäytetyön aiheena on ryhmämuotoinen arjentaitojen harjoittelu osana mielenterveyskuntoutusta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata nuorten aikuisten mielenterveyskuntoutujien kokemuksia kerran viikossa yhteensä 10 kertaa kestäneen arjentaitoryhmän toiminnasta. Näiden kokemusten sekä arjentaitoryhmän ohjaajien havainnointien perusteella luotiin yhteistyökumppanille, Lappeenrannan mielenterveyspalvelujen asumispalvelu- ja kuntoutusyksikkö Katajapuulle, arjentaitoryhmän toimintamalli. Katajapuussa vastaavaa ryhmää ei aikaisemmin ollut järjestetty, ja tarkoituksena on, että vastaavanlainen arjentaitoryhmä järjestetään siellä tulevaisuudessa.

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, mikä merkitys ryhmäläisiltä saadulla vertaistuella ja arjentaitoryhmään osallistumisella on osallistujille, kuinka ryhmätoiminnat ja ohjaus vastasivat osallistujien tarpeisiin sekä miten osallistujien kokemus toiminnallisesta pätevyydestään muuttuu ryhmäprosessin keston aikana. Aineistonkeruumenetelminä käytettiin teemahaastattelua, osallistuvaa havainnointia sekä toimintamahdollisuuksien itsearviointimenetelmää (Occupational Self Assessment, OSA).

Tuloksista kävi ilmi, että valtaosa arjentaitoryhmään osallistuneista piti muiden ryhmäläisten tarjoamaa vertaistukea tärkeänä. Esimerkiksi kokemusten jakamisen mahdollisuus, erilaiset näkökulmat asioihin sekä avun tarjoaminen ja saaminen tulivat esille ryhmämuotoisen arjentaitojen harjoittelun etuina. Ryhmässä käsitellyt teemat koettiin hyödyllisiksi, joskin valtaosa osallistujista koki, että niitä tulisi harjoitella useita kertoja. Ohjausta pidettiin riittävänä ja pääsääntöisesti sopivan sallivana. Osallistujien toiminnallisen pätevyyden kokemuksessa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia vielä toteutuneiden 10 ryhmäkerran aikana, joskin neljä viidestä osallistujasta koki itsearvioinnin mukaan toiminnallisen pätevyytensä hieman paremmaksi ryhmän jälkeen kuin ennen ryhmää.

Arjentaitoryhmän tulisi kestää enemmän kuin 10 kertaa, jotta asioita ehdittäisiin harjoitella useita kertoja. Kunkin aiheen kertaluonteinen käsittely ei vielä näyttänyt tuottavan merkittävää muutosta osallistujien toimintaan heidän omassa arjessaan. Arjentaitojen harjoittelua ryhmässä kannattaa näiden tutkimustulosten perusteella jatkaa. Tässä tutkimuksessa keskityttiin arjentaitoryhmän osallistujien kokemukseen ryhmään osallistumisesta sekä siihen, millaisiksi he kokivat ryhmän toiminnot ja ohjauksen. Jatkossa tutkimusta voisi keskittää enemmän myös siihen, kuinka tällainen harjoittelu vaikuttaa taitojen harjaantumiseen huomioiden sekä tutkittavan subjektiivisen näkemyksen että objektiiviset havainnot.

The purpose of this study was to collect experiences from the participants in a life skills group directed to outpatients suffering from long-term mental illness. On the basis of these experiences and observations from the group leaders, a life skills group operational model was created for the partner, “Katajapuu”, a housing service and rehabilitation unit for mental health outpatients in Lappeenranta. “Katajapuu” had a need for this kind of life skills group, and will continue to use the model developed in this study.

The aim of the study was to find out what kind of significance group participation and peer support had for the participants, how the group activities and guidance match with the needs of the participants, and how the participants’ experience of their occupational competence change during the group process. Data collection methods used in the study were thematic interviews, participant observation, and Occupational Self Assessment (OSA).

The results indicate that the majority of the life skills group participants considered peer support to be very important. For example, the opportunity to share experiences, diverse viewpoints, and being able to aid and receive aid were mentioned as benefits of training in a group. All the themes of the group sessions were considered useful, though most participants felt that all subjects should be dealt with several times. The guidance was considered to be sufficient and fairly easy to acquire. Significant changes in the participants’ experience of their occupational competence did not occur during the 10 group sessions. However, four of the five participants evaluated their occupational competence to be slightly better after the group than before it.

Life skills group process should last more than 10 times so that each activity might be practiced several times. Dealing with each subject only once did not seem to make a significant difference in the participants’ everyday life. Practicing life skills as a group with mental health outpatients seems to be of benefit to them on the basis of the results of this study. In the future, it would be useful and important to study whether this kind of life skills training with more sessions has a positive effect on the participants’ skills considering the observations of both the participants and the researchers.