Leikitään yhdessä : vuorovaikutusleikkihetket Annantien perhetuvassa
Jokinen, Niina; Nybäck, Satu (2019)
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019092419204
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019092419204
Tiivistelmä
Tämän toiminnallisen opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää avoimeen varhaiskasvatukseen sellainen toimintamuoto, jonka avulla on mahdollista auttaa vanhempia tukemaan lapsen kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen siirtymistä sekä siellä toimimista. Tarkoitus sekä suurin osa työn tavoitteista pohjautui viimeisimmässä valtakunnallisessa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa kuvattujen varhaiskasvatuksen tehtävien ympärille. Kiinnitimme huomiota tavoitteita asettaessamme myös ryhmän ohjaamistaitoihin.
Yhteistyökumppanimme Vihdin kunta vaikutti myös tavoitteidemme asetteluun. Yhdeksi tavoitteeksi muotoutui tämän pohjalta sellaisen toimintamuodon kehittäminen avoimeen varhaiskasvatukseen, jolla voidaan huomioida lapsen kehitys sekä vanhempien tukeminen.
Teoriapohjan rakensimme kiintymyssuhteen, lapsen ja vanhemman välisen varhaisen vuorovaikutuksen ja itsesäätelytaitojen kehittymisen pohjalta. Leikkiä, keskustelua sekä vertaistukea käytimme menetelminä toimintakerroilla.
Työmme tarkoituksen sekä tavoitteiden avulla suunnittelimme Leikitään yhdessä -vuorovaikutusleikkihetket, jotka toteutimme Annantien perhetuvassa Nummelassa. Toimintakerroilla pyrimme vaikuttamaan vanhempien valmiuksiin tukea lapsen sellaisten taitojen kehittymistä, joita lapsi tarvitsee varhaiskasvatuksessa toimiessaan. Keskeistä näiden taitojen kehityksessä on vanhempien ja lasten välinen vuorovaikutus, joten pyrimme vaikuttamaan myös sen rakenteeseen vahvasti. Vanhempien ja lasten vuorovaikutusta pyrimme tukemaan PACE-asenteen sekä mentalisaation avulla.
Toimintakertojen jälkeen keräsimme palautetta kaavakkeiden avulla. Palautteissa korostui vertaistuen merkitys ja selvisi myös, että pystyimme toimintakertojemme avulla vaikuttamaan vanhempien valmiuteen tukea lasta varhaiskasvatukseen siirtymisessä. Lisäksi pystyimme herättelemään vanhempia pohtimaan lapsen sisäistä maailmaa tehokkaammin. Vanhemmat myös alkoivat pohtia omaa toimintaansa sekä sen merkitystä lapsen toimintaan.
Voimme todeta opinnäytetyömme avulla, että avoimella varhaiskasvatuksella on erittäin hyvät mahdollisuudet vanhemmuuden tukemiseen. Etenkin saadun vertaistuen merkitys vaikuttaisi olevan todella suuri. Näkemyksemme mukaan tukea voisi tarjota myös laajemmin. Ehdottaisimmekin, että avoimen varhaiskasvatuksen kehittämisessä tulisi panostaa vertaistuen lisäksi myös vanhemmuuden tukemiseen sekä perheiden mahdollisten haasteiden varhaiseen tunnistamiseen ja henkilökunnan taitoon ohjata perheitä tarvittavien palveluiden piiriin riittävän ajoissa.
Yhteistyökumppanimme Vihdin kunta vaikutti myös tavoitteidemme asetteluun. Yhdeksi tavoitteeksi muotoutui tämän pohjalta sellaisen toimintamuodon kehittäminen avoimeen varhaiskasvatukseen, jolla voidaan huomioida lapsen kehitys sekä vanhempien tukeminen.
Teoriapohjan rakensimme kiintymyssuhteen, lapsen ja vanhemman välisen varhaisen vuorovaikutuksen ja itsesäätelytaitojen kehittymisen pohjalta. Leikkiä, keskustelua sekä vertaistukea käytimme menetelminä toimintakerroilla.
Työmme tarkoituksen sekä tavoitteiden avulla suunnittelimme Leikitään yhdessä -vuorovaikutusleikkihetket, jotka toteutimme Annantien perhetuvassa Nummelassa. Toimintakerroilla pyrimme vaikuttamaan vanhempien valmiuksiin tukea lapsen sellaisten taitojen kehittymistä, joita lapsi tarvitsee varhaiskasvatuksessa toimiessaan. Keskeistä näiden taitojen kehityksessä on vanhempien ja lasten välinen vuorovaikutus, joten pyrimme vaikuttamaan myös sen rakenteeseen vahvasti. Vanhempien ja lasten vuorovaikutusta pyrimme tukemaan PACE-asenteen sekä mentalisaation avulla.
Toimintakertojen jälkeen keräsimme palautetta kaavakkeiden avulla. Palautteissa korostui vertaistuen merkitys ja selvisi myös, että pystyimme toimintakertojemme avulla vaikuttamaan vanhempien valmiuteen tukea lasta varhaiskasvatukseen siirtymisessä. Lisäksi pystyimme herättelemään vanhempia pohtimaan lapsen sisäistä maailmaa tehokkaammin. Vanhemmat myös alkoivat pohtia omaa toimintaansa sekä sen merkitystä lapsen toimintaan.
Voimme todeta opinnäytetyömme avulla, että avoimella varhaiskasvatuksella on erittäin hyvät mahdollisuudet vanhemmuuden tukemiseen. Etenkin saadun vertaistuen merkitys vaikuttaisi olevan todella suuri. Näkemyksemme mukaan tukea voisi tarjota myös laajemmin. Ehdottaisimmekin, että avoimen varhaiskasvatuksen kehittämisessä tulisi panostaa vertaistuen lisäksi myös vanhemmuuden tukemiseen sekä perheiden mahdollisten haasteiden varhaiseen tunnistamiseen ja henkilökunnan taitoon ohjata perheitä tarvittavien palveluiden piiriin riittävän ajoissa.