”Mä en kutsu sua mun synttäreille” - lasten yhteisöt päiväkotiryhmissä
Ahonen, Janica; Majoinen, Linda (2010)
Ahonen, Janica
Majoinen, Linda
Laurea-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112916153
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112916153
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin päiväkotiryhmiä lasten yhteisöjen näkökulmasta. Tavoitteena on lisätä varhaiskasvatukseen osallistuvien henkilöiden tuntemusta lasten yhteisöistä ja niiden piirteistä. Päätutkimuskysymys oli, mikä on lasten yhteisö päiväkotiryhmässä ja miten se ilmenee siinä. Tätä kysymystä tutkittiin tarkastelemalla sitä, miten lapset tiedostavat itse yhteisönsä päiväkotiryhmässä ja millaisia piirteitä he arvostavat yhteisönsä jäsenissä. Tarkastelun kohteena oli myös se, miten lapset muodostavat yhteisöjään päiväkotiryhmässä ja miten he toimivat niissä.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena uusimaalaisen päiväkodin kahdessa ryhmässä, joista toisessa oli 3 – 5 – ja toisessa 5 – 6 –vuotiaita lapsia. Opinnäytetyö oli tapaus-tutkimus jossa aineistonkeruumenetelminä oli sosiometrinen kysely, osallistuva havainnointi ja teemahaastattelu. Aineistonkeruussa hyödynnettiin metodologista triangulaatiota. Sosiometriseen kyselyyn osallistui 37 lasta kahdesta ryhmästä, joiden vastausten perusteella tehtiin sosiogrammit ryhmien sisäisistä suhteista. Sosiogrammien perusteella ryhmistä voitiin erottaa matalan ja korkean sosiaalisen statuksen omaavat lapset, joista kahdeksan valikoitui havainnointiin. Aikaisemmista tutkimusvaiheista nousseita teemoja syvennettiin yksilöhaastattelujen avulla, joihin osallistui 31 lasta. Aineiston analyysi toteutettiin teorialähtöisenä sisällönanalyysinä.
Tuloksilla todennettiin lasten yhteisöjen olemassaolo. Lasten yhteisöt näyttäytyivät useina pienyhteisöinä ja aidoimmillaan ne olivat vapaan leikin tilanteissa. Lapset tunnistivat pienyhteisöjä joihin kuuluivat sekä niitä joihin eivät itse ensisijaisesti kuuluneet. Yhteinen toiminta määritti sen hetkisen yhteisön, joten yhteisöt saattoivat muuttua nopeastikin toiminnan vaihtuessa. Lapsilla oli erilaisia tapoja toimia yhteisöissä, ja ne ilmenivät jonkin verran lasten statusten kautta. Valtaosa lapsista kuului osaksi jotain yhteisöä, mutta oli myös lapsia jotka jäivät yhteisöjen ulkopuolelle. Suurimmalla osalla lapsista oli ystävyyssuhde, mikä tarkoitti molemminpuolista tunnistamista. Yhteisön muodostuksessa lapset suosivat samaa ikäluokkaa ja sukupuolta. Tunteisiin ja kiintymykseen liittyvät syyt olivat keskeisiä yhteisöjen muodostuksessa. Lapset arvostivat toisissa pienyhteisöjen jäsenissä muun muassa yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja kekseliäisyyttä leikkien suhteen.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena uusimaalaisen päiväkodin kahdessa ryhmässä, joista toisessa oli 3 – 5 – ja toisessa 5 – 6 –vuotiaita lapsia. Opinnäytetyö oli tapaus-tutkimus jossa aineistonkeruumenetelminä oli sosiometrinen kysely, osallistuva havainnointi ja teemahaastattelu. Aineistonkeruussa hyödynnettiin metodologista triangulaatiota. Sosiometriseen kyselyyn osallistui 37 lasta kahdesta ryhmästä, joiden vastausten perusteella tehtiin sosiogrammit ryhmien sisäisistä suhteista. Sosiogrammien perusteella ryhmistä voitiin erottaa matalan ja korkean sosiaalisen statuksen omaavat lapset, joista kahdeksan valikoitui havainnointiin. Aikaisemmista tutkimusvaiheista nousseita teemoja syvennettiin yksilöhaastattelujen avulla, joihin osallistui 31 lasta. Aineiston analyysi toteutettiin teorialähtöisenä sisällönanalyysinä.
Tuloksilla todennettiin lasten yhteisöjen olemassaolo. Lasten yhteisöt näyttäytyivät useina pienyhteisöinä ja aidoimmillaan ne olivat vapaan leikin tilanteissa. Lapset tunnistivat pienyhteisöjä joihin kuuluivat sekä niitä joihin eivät itse ensisijaisesti kuuluneet. Yhteinen toiminta määritti sen hetkisen yhteisön, joten yhteisöt saattoivat muuttua nopeastikin toiminnan vaihtuessa. Lapsilla oli erilaisia tapoja toimia yhteisöissä, ja ne ilmenivät jonkin verran lasten statusten kautta. Valtaosa lapsista kuului osaksi jotain yhteisöä, mutta oli myös lapsia jotka jäivät yhteisöjen ulkopuolelle. Suurimmalla osalla lapsista oli ystävyyssuhde, mikä tarkoitti molemminpuolista tunnistamista. Yhteisön muodostuksessa lapset suosivat samaa ikäluokkaa ja sukupuolta. Tunteisiin ja kiintymykseen liittyvät syyt olivat keskeisiä yhteisöjen muodostuksessa. Lapset arvostivat toisissa pienyhteisöjen jäsenissä muun muassa yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja kekseliäisyyttä leikkien suhteen.