Salibandyssa tarvittavan nopeusvoiman kehittäminen ja mittaaminen : Tapaustutkimus viiden junioripelaajan kohdalla
Kähkönen, Mikko; Haataja, Eetu (2010)
Kähkönen, Mikko
Haataja, Eetu
Kajaanin ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121418178
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121418178
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena oli salibandyssa tarvittavan nopeusvoiman kehittäminen ja mittaaminen. Työn toimeksiantaja oli kajaanilainen salibandyseura ja koehenkilöinä seuran viisi (n=5) A- ja B-juniori-ikäistä poikaa. Tutkimus toteutettiin syksyllä 2010 ennen koehenkilöiden sarjakauden alkua.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla koehenkilöiden salibandyssa tarvittavan nopeusvoiman kehittymistä harjoitusjakson aikana kilpailuun valmistavalla kaudella. Harjoitusjaksolle suunniteltiin seitsemän viikon mittainen nopeusvoimaan keskittynyt harjoitusohjelma. Tavoitteena oli tuottaa tapauskohtaista tietoa salibandyssa tarvittavan nopeusvoiman kehittymisestä, lisätä seuran valmentajien osaamista ja tietämystä nopeusvoimasta, sen harjoittamisesta ja ohjelmoinnista sekä tarjota pelaajille paremmat lähtökohdat kilpailukauteen.
Opinnäytetyö oli tapaustutkimus, joka toteutettiin kvantitatiivisin menetelmin. Harjoitusohjelman vaikutuksia salibandyssa tarvittavan nopeusvoiman kehittymiseen, koehenkilöiden kohdalla, tarkasteltiin nopeusvoimassa, ketteryydessä ja nopeudessa tapahtuneiden muutosten kautta.
Tutkimusaineisto kerättiin alku- ja loppumittausten avulla. Nopeusvoimaa mitattiin esikevennyshypyllä, staattisella hypyllä, vauhdittomalla pituushypyllä, sekä 5-loikalla. Ketteryyttä mitattiin ketteryystestillä. Nopeutta mitattiin maksimaalisella kiihdytys- ja vakionopeustestillä. Saadut tulokset analysoitiin Microsoft Office Excel -taulukko-ohjelmalla, sekä SPSS-17 -tilasto-ohjelmalla. Ohjelmilla laskettiin mittauksissa tapahtuneet muutokset sekä muutosten yhteyksiä kuvaavat Spearmanin korrelaatiokertoimet.
Tuloksista on nähtävissä, että yksittäisten koehenkilöiden kohdalla salibandyssa tarvittavissa nopeusvoimaominaisuuksissa on tapahtunut kehitystä harjoitusjakson aikana. Nopeusvoimaharjoittelu on todennäköisesti osaltaan vaikuttanut kehitykseen positiivisesti. Koehenkilöiden kohdalla tapahtunut kehitys ketteryydessä on samansuuntaista nopeusvoimaominaisuuksien kehityksen kanssa. Tarkkoja johtopäätöksiä kehitysten syy–seuraus-suhteista ei kuitenkaan tapaustutkimuksen luonteesta johtuen voida vetää.
Tutkimuksessa ilmenneitä piirteitä on mahdollista hyödyntää jatkotutkimuksissa. Jatkossa samanlainen tutkimus voitaisiinkin toteuttaa suuremmassa mittakaavassa ja kontrolliryhmää käyttäen. Toisaalta olisi mielenkiintoista tutkia myös peruskuntokaudella toteutetun nopeusvoimaharjoittelun vaikutuksia kilpailukauden suorituskykyyn.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla koehenkilöiden salibandyssa tarvittavan nopeusvoiman kehittymistä harjoitusjakson aikana kilpailuun valmistavalla kaudella. Harjoitusjaksolle suunniteltiin seitsemän viikon mittainen nopeusvoimaan keskittynyt harjoitusohjelma. Tavoitteena oli tuottaa tapauskohtaista tietoa salibandyssa tarvittavan nopeusvoiman kehittymisestä, lisätä seuran valmentajien osaamista ja tietämystä nopeusvoimasta, sen harjoittamisesta ja ohjelmoinnista sekä tarjota pelaajille paremmat lähtökohdat kilpailukauteen.
Opinnäytetyö oli tapaustutkimus, joka toteutettiin kvantitatiivisin menetelmin. Harjoitusohjelman vaikutuksia salibandyssa tarvittavan nopeusvoiman kehittymiseen, koehenkilöiden kohdalla, tarkasteltiin nopeusvoimassa, ketteryydessä ja nopeudessa tapahtuneiden muutosten kautta.
Tutkimusaineisto kerättiin alku- ja loppumittausten avulla. Nopeusvoimaa mitattiin esikevennyshypyllä, staattisella hypyllä, vauhdittomalla pituushypyllä, sekä 5-loikalla. Ketteryyttä mitattiin ketteryystestillä. Nopeutta mitattiin maksimaalisella kiihdytys- ja vakionopeustestillä. Saadut tulokset analysoitiin Microsoft Office Excel -taulukko-ohjelmalla, sekä SPSS-17 -tilasto-ohjelmalla. Ohjelmilla laskettiin mittauksissa tapahtuneet muutokset sekä muutosten yhteyksiä kuvaavat Spearmanin korrelaatiokertoimet.
Tuloksista on nähtävissä, että yksittäisten koehenkilöiden kohdalla salibandyssa tarvittavissa nopeusvoimaominaisuuksissa on tapahtunut kehitystä harjoitusjakson aikana. Nopeusvoimaharjoittelu on todennäköisesti osaltaan vaikuttanut kehitykseen positiivisesti. Koehenkilöiden kohdalla tapahtunut kehitys ketteryydessä on samansuuntaista nopeusvoimaominaisuuksien kehityksen kanssa. Tarkkoja johtopäätöksiä kehitysten syy–seuraus-suhteista ei kuitenkaan tapaustutkimuksen luonteesta johtuen voida vetää.
Tutkimuksessa ilmenneitä piirteitä on mahdollista hyödyntää jatkotutkimuksissa. Jatkossa samanlainen tutkimus voitaisiinkin toteuttaa suuremmassa mittakaavassa ja kontrolliryhmää käyttäen. Toisaalta olisi mielenkiintoista tutkia myös peruskuntokaudella toteutetun nopeusvoimaharjoittelun vaikutuksia kilpailukauden suorituskykyyn.