Tarinasta esineeseen

Abstract

Opinnäytetyö perehtyy esineiden tarinankerrontaan. Haluan pitää selkeän eron kuitenkin esineisiin, jotka edustavat jotain tarinaa tai luovat muuten ihmisille mieleyhtymää jo tunnetusta kertomuksesta ja niille objekteille, jotka kertovat sen itsessään. Alue on veteen piirrettyjen viivojen välissä, missä toisella puolella tarina kirjoitetaan kirjaimin ja toisella puolella muodot ja ajatukset vain muistuttavat meitä jo tiedetystä tai koetusta. Työ löytää analyyttisen keinon, jolla toteuttaa tarina esineeseen ja tutkii eri tapoja ja mahdollisuuksia toimia viitekehyksen puitteissa päätyen ratkaisuun, jossa hyödynnetään pääasiallisesti Janne Seppäsen määrittelemää visuaalista järjestystä, sekä Hilkka Ylösen keinoja paloitella tarina osiin. Prosessissa perehdytään jo olevassa oleviin tarinaesineisiin ja mittaillaan niiden toimivuutta tutkimukseni puitteissa päätyen työstämään Eino Leinon teoksesta "Helkavirsiä" runoa "Pimeän Peikko". Lopullinen objekti on koru kaavailujeni pohjalta ja kokeilu osoittaa tutkitun tien toimivaksi ohjenuoraksi, yhdeksi keinoksi ja lähestymistavaksi, tarinankerrontaan esineissä.

Graduation project orientates in narrations of objects. However it does clearly tell apart objects that represent a certain story or otherwise create a connection to the story that is already known, and to those pieces that tell the story by themselves. The area is between the lines drawn in water, where on the other side story is told with letters and on the other side forms and thoughts just remind us of something already known and experienced. Meaning is to find somewhat analytic way how to practise a story in to an object. Researches investigated diffirent ways and opportunities how to work within framework and came to conclusion, where it motly takes advantage of Janne Seppänen's definition of visual order and Hilkka Ylönen's ways how to chop up a story into pieces. Process takes a glance to the objects already existing and measure their workablility within researches ending up to work with a poem "Pimeän Peikko" from Eino Leino's "Helkavirsiä". The final object is a piece of jewelry carrying through the plan created and this test shows us that the pattern is workable, a guiding principle, a way and a method of approaching to tell a story in an object.