Yrittäjän optimaalisen eläkesalkun määrittäminen
Virtanen, Jere (2010)
Virtanen, Jere
Laurea-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010110214082
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010110214082
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tutkimuksen päätavoitteena on määrittää yrittäjän elinkaaren loppuvaiheen toimeentulon turvaava optimaalinen eläkesalkku. Optimaalisella eläkesalkulla tarkoitan tässä kontekstissa yrittäjän eläketurvan kannalta keskeisistä eläkeinstrumenteista muodostuvaa eläkekokonaisuutta. Yrittäjän optimaalisen eläkesalkun muodostavat eri eläkeinstrumentit voidaan jakaa kuuluviksi yrittäjän eläkelain-, pitkäaikaissäästämistä koskevan lain- ja vakuutussopimuslain piiriin. Eläkesalkun optimaalisuudella tarkoitan sen sisältävien lakisääteisten ja vapaaehtoisten eläkeinstrumenttien kulurakenteen, verotuksen ja toimintavapauden suhdetta sekä ennen kaikkea yrittäjän kannalta oikean eläkkeen määrää.
Aihepiirini on erittäin ajankohtainen, koska vuoden 2010 alussa on astunut voimaan uusi laki sidotusta pitkäaikaissäästämisestä. Uuden lain myötä vapaaehtoiseen yksilölliseen eläkevakuutukseen sovellettu verokohtelu laajeni koskemaan myös muuta sidottua pitkäaikaissäästämistä. Vuoden 2010 alussa on otettu myös käyttöön elinaikakerroin, joka leikkaa merkittävästi esimerkiksi oman ikäluokkani eläketurvaa. Edellä mainittujen vuoden 2010 alussa tapahtuneiden muutosten seurauksena voidaankin yrittäjän eläkevakuuttamisen nähdä olevan merkittävässä murrosvaiheessa.
Opinnäytetyön tutkimusongelman muodostaa kysymys, miten yrittäjän optimaalinen eläketurva tulee muodostaa. Kysymys viittaa suoraan opinnäytetyön tutkimuksen päätavoitteeseen yrittäjän optimaalisen eläkesalkun määrittämisestä, minkä vuoksi pelkkä yrittäjän lakisääteisen eläkevakuuttamisen seikkaperäinen tuntemus ei oikeuta riittävään ratkaisuun. Tutkimusongelmani pääkysymystä voidaan osaltaan jatkaa pohtien mikä on yrittäjän kannalta oikea lakisääteisen eläkevakuutuksen sekä verotuettujen pitkäaikaissäästämismuotojen suhde tarkasteltaessa etenkin niiden kulurakennetta, verotusta ja toimintavapautta yrittäjän näkökulmasta. Koska YEL-työtulon pitää suuruudeltaan vastata sellaista palkkaa, joka kohtuudella olisi maksettava, jos yrittäjän tilalle olisi palkattava vastaavan ammattitaidon omaava henkilö, voidaan yrittäjän lakisääteistä eläkevakuutusta pitää melko tehottomana vanhuuseläkkeen kannalta vakuutuksen heikon kustannustehokkuuden perusteella.
Opinnäytetyöni tutkimusmenetelmä on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jonka mukaisesti käytän aineiston keruussa tutkittavaa kohdetta lähelle vieviä menetelmiä. Näitä menetelmiä ovat haastattelut sekä havainnointi Tapiola-ryhmän sisällä. Käytän tutkimuksessani materiaalina pääsääntöisesti vakuutusalan kirjallisuutta, joka liittyy vahvasti työeläkejärjestelmään. Opinnäytetyöni koostuu yhdeksästä luvusta, jotka kattavat niin teoreettisen-, empiirisen- ja pragmaattisen kokonaisuuden. Koska tutkimuksen tavoite on hyvin teoreettinen, otan opinnäytetyöhöni mukaan pragmaattisen tarkastelun. Käytännönläheisessä osassa implementoin opinnäytetyön teoreettisen osan tutkimustuloksen yrittäjän optimaalisesta eläkesalkusta omalle toiminimelleni ProWirtukselle. Implementoinnissa ilmenee, että ProWirtuksen eläkesalkun YEL-vakuutuksen osuus on noin puolet.
Aihepiirini on erittäin ajankohtainen, koska vuoden 2010 alussa on astunut voimaan uusi laki sidotusta pitkäaikaissäästämisestä. Uuden lain myötä vapaaehtoiseen yksilölliseen eläkevakuutukseen sovellettu verokohtelu laajeni koskemaan myös muuta sidottua pitkäaikaissäästämistä. Vuoden 2010 alussa on otettu myös käyttöön elinaikakerroin, joka leikkaa merkittävästi esimerkiksi oman ikäluokkani eläketurvaa. Edellä mainittujen vuoden 2010 alussa tapahtuneiden muutosten seurauksena voidaankin yrittäjän eläkevakuuttamisen nähdä olevan merkittävässä murrosvaiheessa.
Opinnäytetyön tutkimusongelman muodostaa kysymys, miten yrittäjän optimaalinen eläketurva tulee muodostaa. Kysymys viittaa suoraan opinnäytetyön tutkimuksen päätavoitteeseen yrittäjän optimaalisen eläkesalkun määrittämisestä, minkä vuoksi pelkkä yrittäjän lakisääteisen eläkevakuuttamisen seikkaperäinen tuntemus ei oikeuta riittävään ratkaisuun. Tutkimusongelmani pääkysymystä voidaan osaltaan jatkaa pohtien mikä on yrittäjän kannalta oikea lakisääteisen eläkevakuutuksen sekä verotuettujen pitkäaikaissäästämismuotojen suhde tarkasteltaessa etenkin niiden kulurakennetta, verotusta ja toimintavapautta yrittäjän näkökulmasta. Koska YEL-työtulon pitää suuruudeltaan vastata sellaista palkkaa, joka kohtuudella olisi maksettava, jos yrittäjän tilalle olisi palkattava vastaavan ammattitaidon omaava henkilö, voidaan yrittäjän lakisääteistä eläkevakuutusta pitää melko tehottomana vanhuuseläkkeen kannalta vakuutuksen heikon kustannustehokkuuden perusteella.
Opinnäytetyöni tutkimusmenetelmä on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jonka mukaisesti käytän aineiston keruussa tutkittavaa kohdetta lähelle vieviä menetelmiä. Näitä menetelmiä ovat haastattelut sekä havainnointi Tapiola-ryhmän sisällä. Käytän tutkimuksessani materiaalina pääsääntöisesti vakuutusalan kirjallisuutta, joka liittyy vahvasti työeläkejärjestelmään. Opinnäytetyöni koostuu yhdeksästä luvusta, jotka kattavat niin teoreettisen-, empiirisen- ja pragmaattisen kokonaisuuden. Koska tutkimuksen tavoite on hyvin teoreettinen, otan opinnäytetyöhöni mukaan pragmaattisen tarkastelun. Käytännönläheisessä osassa implementoin opinnäytetyön teoreettisen osan tutkimustuloksen yrittäjän optimaalisesta eläkesalkusta omalle toiminimelleni ProWirtukselle. Implementoinnissa ilmenee, että ProWirtuksen eläkesalkun YEL-vakuutuksen osuus on noin puolet.