Pieni ihminen viestii - kuka kuuntelee? : - Miten hoitaja tukee vauvan ja vanhemman välistä varhaista vuorovaikutusta?
Laine, Päivi; Lohi, Laura (2008)
Laine, Päivi
Lohi, Laura
Kajaanin ammattikorkeakoulu
2008
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201102072072
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201102072072
Tiivistelmä
Vauva syntyy maailmaan valmiina vuorovaikutukseen. Varhainen vuorovaikutus on viestintää, kanssakäymistä,
hoivaa ja kiintymystä vanhempien ja vauvan välillä. Varhaisen vuorovaikutuksen tukemisella tarkoitetaan hoitajan
antamaa tukea perheelle vauvan ja vanhempien väliseen suhteeseen.
Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen tutkimus. Aineisto kerättiin teemahaastatteluiden avulla kolmelta synnyttäneiden
osaston hoitajalta. Tutkimustehtävänä oli: miten hoitaja tukee vauvan ja vanhempien välistä varhaista vuorovaikutusta
synnyttäneiden osastolla? Opinnäytetyön tavoitteena oli kuvailla synnyttäneiden osaston hoitajien varhaisen
vuorovaikutuksen tukemista ja tuottaa tietoa varhaisen vuorovaikutuksen tukemisesta ja mahdollisista kehittämistarpeista.
Tarkoituksena oli auttaa hoitajia kiinnittämään huomiota varhaiseen vuorovaikutukseen ja sen
tukemiseen. Tarkoituksena oli herättää kiinnostusta aiheeseen ja lisätä halua opiskella varhaista vuorovaikutusta ja
sen tukemista.
Opinnäytetyön tuloksena ilmeni, että hoitaja tuki varhaista vuorovaikutusta ymmärtämällä varhaisen vuorovaikutuksen
ja tukemisen käsitteet. Lisäksi hoitaja huomioi erilaisista tekijöistä johtuvia olosuhteita. Hoitaja tuki vanhempia
ohjaamalla ja kannustamalla. Hoitajat käyttivät ohjauksessa erilaisia menetelmiä, kuten mallittamista, vauvan
äänellä puhumista ja kokemusten kautta puhumista. Opinnäytetyössä ilmeni, että tukeminen oli usein tiedostamatonta
ja automaattista. Toteutus saattoi olla rutiininomaista ohjausta esimerkiksi hoitotoimenpiteiden ohjauksessa.
Johtopäätöksissä hoitajien tukemista verrattiin hoitotyön päätöksentekoprosessiin. Hoitaja havainnoi perheen
vuorovaikutusta ja teki havainnoinnin ja perheen kanssa keskustelun perusteella tarpeen määrityksen varhaisen
vuorovaikutuksen tukemiselle. Hoitajat keskustelivat kuitenkin liian vähän vanhempien kanssa. Tarpeen määrityksen
jälkeinen hoidon suunnittelu oli vähäistä. Suunnitelmallisuutta hoidon toteutukseen liittyen haastatellut
hoitajat toivat esille vähän. Opinnäytetyössä hoitajan tekemää tukemisen arviointia tuli esille vähän.
Jatkotutkimusaiheeksi esitetään: miten synnyttäneiden osaston ja neuvoloiden yhteistyötä voisi lisätä. Toiseksi
jatkotutkimusaiheeksi nousi neuvoloiden terveydenhoitajien varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen. Kolmanneksi
erityisvauvojen perheiden tukemista voisi tutkia vastasyntyneiden teho-osastolla.
hoivaa ja kiintymystä vanhempien ja vauvan välillä. Varhaisen vuorovaikutuksen tukemisella tarkoitetaan hoitajan
antamaa tukea perheelle vauvan ja vanhempien väliseen suhteeseen.
Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen tutkimus. Aineisto kerättiin teemahaastatteluiden avulla kolmelta synnyttäneiden
osaston hoitajalta. Tutkimustehtävänä oli: miten hoitaja tukee vauvan ja vanhempien välistä varhaista vuorovaikutusta
synnyttäneiden osastolla? Opinnäytetyön tavoitteena oli kuvailla synnyttäneiden osaston hoitajien varhaisen
vuorovaikutuksen tukemista ja tuottaa tietoa varhaisen vuorovaikutuksen tukemisesta ja mahdollisista kehittämistarpeista.
Tarkoituksena oli auttaa hoitajia kiinnittämään huomiota varhaiseen vuorovaikutukseen ja sen
tukemiseen. Tarkoituksena oli herättää kiinnostusta aiheeseen ja lisätä halua opiskella varhaista vuorovaikutusta ja
sen tukemista.
Opinnäytetyön tuloksena ilmeni, että hoitaja tuki varhaista vuorovaikutusta ymmärtämällä varhaisen vuorovaikutuksen
ja tukemisen käsitteet. Lisäksi hoitaja huomioi erilaisista tekijöistä johtuvia olosuhteita. Hoitaja tuki vanhempia
ohjaamalla ja kannustamalla. Hoitajat käyttivät ohjauksessa erilaisia menetelmiä, kuten mallittamista, vauvan
äänellä puhumista ja kokemusten kautta puhumista. Opinnäytetyössä ilmeni, että tukeminen oli usein tiedostamatonta
ja automaattista. Toteutus saattoi olla rutiininomaista ohjausta esimerkiksi hoitotoimenpiteiden ohjauksessa.
Johtopäätöksissä hoitajien tukemista verrattiin hoitotyön päätöksentekoprosessiin. Hoitaja havainnoi perheen
vuorovaikutusta ja teki havainnoinnin ja perheen kanssa keskustelun perusteella tarpeen määrityksen varhaisen
vuorovaikutuksen tukemiselle. Hoitajat keskustelivat kuitenkin liian vähän vanhempien kanssa. Tarpeen määrityksen
jälkeinen hoidon suunnittelu oli vähäistä. Suunnitelmallisuutta hoidon toteutukseen liittyen haastatellut
hoitajat toivat esille vähän. Opinnäytetyössä hoitajan tekemää tukemisen arviointia tuli esille vähän.
Jatkotutkimusaiheeksi esitetään: miten synnyttäneiden osaston ja neuvoloiden yhteistyötä voisi lisätä. Toiseksi
jatkotutkimusaiheeksi nousi neuvoloiden terveydenhoitajien varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen. Kolmanneksi
erityisvauvojen perheiden tukemista voisi tutkia vastasyntyneiden teho-osastolla.