Seurakunnan vapaaehtoisten motiivit sekä vapaaehtoistoiminnan mielekkyys ja tukeminen : Tapaustutkimus omaishoitoperheitä tukevista vapaaehtoisista
Hedman, Sini (2011)
Hedman, Sini
Laurea-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201103012766
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201103012766
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa iäkkäitä omaishoitoperheitä tukevien vapaaehtoisten sitoutumiseen vaikuttavia tekijöitä. Sitoutumista tarkasteltiin motivaation, toiminnan mielekkyyden ja tuentarpeiden kautta. Tutkimus limittyi osaksi Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen hankkeeseen, jonka osahanke oli ”Omaishoito kehittyy”. Omaishoitajien tuurauksia pilotoitiin Pohjois-Vantaalla yhteistyössä seurakunnan, Vantaan kaupungin ja vapaaehtoisten kanssa. Syksyllä 2009 alkaneen pilotin ideana on ollut tarjota virkistys- ja asiointivapaita iäkkäille omaishoitajille vapaaehtoisten avulla. Opinnäytetyöni tavoitteena oli hahmottaa, mitkä lähtökohdat ja puitteet tukevat vapaaehtoisten osallisuutta ja sitoutumista pilotissa.
Opinnäytetyö toteutettiin tapaustutkimuksena ja sitä lähestyttiin etnografisella otteella. Aineisto koottiin puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Haastatteluihin osallistui kahdeksan vapaaehtoista. Kuusi yksilöhaastattelua ja yksi parihaastattelu toteutettiin maalis-huhtikuussa 2010. Pilottia avattiin myös muistioiden ja havaintojen pohjalta. Niitä kirjattiin vapaaehtoistoiminnassa mukana olevien toimijoiden yhteisissä tapaamisissa marraskuun 2009 ja syyskuun 2010 välillä. Tuloksia analysoitiin teemoittelun ja sisällönerittelyn avulla.
Tulosten mukaan vapaaehtoisten pilottiin osallistumishalukkuutta vahvistavat aikaisemmat kokemukset vapaaehtoistyöstä, seurakunnasta, auttamisesta ja omaishoitajuudesta. Myös muut elämänhistoriaan liittyvät keskeiset asiat sekä nykyinen elämäntilanne vaikuttavat vapaaehtoisten motivaatioon. Vapaaehtoisilta löytyy paljon yhteneviä luonteenpiirteitä kuten sosiaalisuus ja vastuullisuus. Kaikkia haastateltavia yhdistää halu auttaa. Seurustelu sekä ulkoilu- ja asiointiapu koetaan mielekkääksi tavaksi tukea omaishoitoperheitä. Vapaaehtoiset kertovat monesta onnistuneesta kohtaamisesta tuettavan ja omaishoitajan kanssa. Yhteyden luominen koettiin helpoksi. Vuorovaikutus on ollut pääsääntöisesti luontevaa ja moni on kokenut sen vastavuoroiseksi. Joidenkin vapaaehtoisten on pitänyt selventää rooliansa, kun omaishoitajat ovat toivoneet vapaaehtoiselle kuulumattomia tehtäviä. Hyvää mieltä vapaaehtoisille tuovat omaishoitoperheiden elämänmyönteisyys ja heiltä saatu positiivinen palaute. Iloa antoivat myös kokemus auttamisen tärkeydestä ja mahdollisuus käyttää mielekkäästi vapaa-aikaa. Moni on valmis jatkamaan toimintaa pidempäänkin. Haastateltavat pitävät toimintaan osallistuvien toimijoiden ensimmäisiä tapaamisia onnistuneena. Pilottia organisoivien työntekijöiden yhteystietoja ei epäröidä käyttää. Etenkin kokemattomien vapaaehtoisten tukemista pidetään tärkeänä. Opastusta toivotaan niin työntekijöiltä, vapaaehtoistyön konkareilta kuin myös omaishoitoperheiltä. Monet suhtautuvat myönteisesti koulutuksiin ja aiheesta saatavaan tietoon. Vapaaehtoiset korostavat myös elämänkokemuksen antamia valmiuksia vapaaehtoistyöhön. Useimmat vapaaehtoiset tapaavat mielellään silloin tällöin muita vapaaehtoisia keskustelun ja virkistyksen merkeissä.
Opinnäytetyö toteutettiin tapaustutkimuksena ja sitä lähestyttiin etnografisella otteella. Aineisto koottiin puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Haastatteluihin osallistui kahdeksan vapaaehtoista. Kuusi yksilöhaastattelua ja yksi parihaastattelu toteutettiin maalis-huhtikuussa 2010. Pilottia avattiin myös muistioiden ja havaintojen pohjalta. Niitä kirjattiin vapaaehtoistoiminnassa mukana olevien toimijoiden yhteisissä tapaamisissa marraskuun 2009 ja syyskuun 2010 välillä. Tuloksia analysoitiin teemoittelun ja sisällönerittelyn avulla.
Tulosten mukaan vapaaehtoisten pilottiin osallistumishalukkuutta vahvistavat aikaisemmat kokemukset vapaaehtoistyöstä, seurakunnasta, auttamisesta ja omaishoitajuudesta. Myös muut elämänhistoriaan liittyvät keskeiset asiat sekä nykyinen elämäntilanne vaikuttavat vapaaehtoisten motivaatioon. Vapaaehtoisilta löytyy paljon yhteneviä luonteenpiirteitä kuten sosiaalisuus ja vastuullisuus. Kaikkia haastateltavia yhdistää halu auttaa. Seurustelu sekä ulkoilu- ja asiointiapu koetaan mielekkääksi tavaksi tukea omaishoitoperheitä. Vapaaehtoiset kertovat monesta onnistuneesta kohtaamisesta tuettavan ja omaishoitajan kanssa. Yhteyden luominen koettiin helpoksi. Vuorovaikutus on ollut pääsääntöisesti luontevaa ja moni on kokenut sen vastavuoroiseksi. Joidenkin vapaaehtoisten on pitänyt selventää rooliansa, kun omaishoitajat ovat toivoneet vapaaehtoiselle kuulumattomia tehtäviä. Hyvää mieltä vapaaehtoisille tuovat omaishoitoperheiden elämänmyönteisyys ja heiltä saatu positiivinen palaute. Iloa antoivat myös kokemus auttamisen tärkeydestä ja mahdollisuus käyttää mielekkäästi vapaa-aikaa. Moni on valmis jatkamaan toimintaa pidempäänkin. Haastateltavat pitävät toimintaan osallistuvien toimijoiden ensimmäisiä tapaamisia onnistuneena. Pilottia organisoivien työntekijöiden yhteystietoja ei epäröidä käyttää. Etenkin kokemattomien vapaaehtoisten tukemista pidetään tärkeänä. Opastusta toivotaan niin työntekijöiltä, vapaaehtoistyön konkareilta kuin myös omaishoitoperheiltä. Monet suhtautuvat myönteisesti koulutuksiin ja aiheesta saatavaan tietoon. Vapaaehtoiset korostavat myös elämänkokemuksen antamia valmiuksia vapaaehtoistyöhön. Useimmat vapaaehtoiset tapaavat mielellään silloin tällöin muita vapaaehtoisia keskustelun ja virkistyksen merkeissä.