"Silmukka kerrallaan" : -Käsityöpajan ohjaaminen vastaanottokeskuksessa
Johansson, Jenna; Hornig, Sara (2011)
Lataukset:
Johansson, Jenna
Hornig, Sara
Laurea-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201103103035
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201103103035
Tiivistelmä
Toiminnallisena opinnäytetyönämme järjestimme ja ohjasimme Pata, sandaali ja virkattu teltta -projektin toivomuksesta käsityöpajaa turvapaikanhakijanaisille Punavuoren vastaanottokeskuksessa. Projekti osallistuu pakolaisuutta koskevaan keskusteluun kolmen tilataideteoksen kautta.
Toiminta oli suunnattu vastaanottokeskuksen naisasiakkaille. Pajalle sai tulla tekemään käsitöitä, eikä osallistumiseen tarvinnut sitoutua. Osallistujien lapsille oli myös järjestetty ohjelmaa pajan ajaksi. Opetimme naisille pääasiassa neulontaa ja virkkausta. Toiminta oli hyvin vapaamuotoista, jotta osallistumisen kynnys olisi mahdollisimman matala. Käsityöpaja kokoontui opinnäytetyöhömme liittyen 8 kertaa.
Toiminnan tavoitteena oli tarjota turvapaikanhakijanaisille mahdollisuus mielekkääseen vapaa-ajanviettoon ja innostaa käsitöiden tekemisessä. Opinnäytetyössämme raportoimme ja arvioimme käsityöpajan toimintaa ja sen haasteita ryhmänohjauksen näkökulmasta. Raportin kokoamiseen käytimme keinoina havainnointia ja oppimispäiväkirjaa.
Käsityöpajan ohjaamiseen liittyi monia haasteita. Suurimmalla osalla pajaan osallistuvista naisista ei ollut kokemusta neulomisesta tai virkkaamisesta. Lasten mukanaolo oli aikaa vievää, jonka takia naisten ohjaaminen ja huomioiminen jäi vähemmälle. Turvapaikanhakijan elämäntilanteeseen liittyvät piirteet tuli huomioida. Havaintojemme mukaan epävarmuus tulevasta näkyi käsityöpajan arjessa silloin tällöin, muttei hallinnut sen ilmapiiriä.
Mielestämme mielekkään vapaa-ajan toiminnan järjestäminen vastaanottokeskuksessa on tärkeää. Monen turvapaikanhakijan arki on yksitoikkoista ja sosiaalinen verkosto suppea. Virkistystoiminta voi ylläpitää turvapaikanhakijoiden toimintakykyä ja edesauttaa sosiaalisten verkostojen syntymistä.
Toiminta oli suunnattu vastaanottokeskuksen naisasiakkaille. Pajalle sai tulla tekemään käsitöitä, eikä osallistumiseen tarvinnut sitoutua. Osallistujien lapsille oli myös järjestetty ohjelmaa pajan ajaksi. Opetimme naisille pääasiassa neulontaa ja virkkausta. Toiminta oli hyvin vapaamuotoista, jotta osallistumisen kynnys olisi mahdollisimman matala. Käsityöpaja kokoontui opinnäytetyöhömme liittyen 8 kertaa.
Toiminnan tavoitteena oli tarjota turvapaikanhakijanaisille mahdollisuus mielekkääseen vapaa-ajanviettoon ja innostaa käsitöiden tekemisessä. Opinnäytetyössämme raportoimme ja arvioimme käsityöpajan toimintaa ja sen haasteita ryhmänohjauksen näkökulmasta. Raportin kokoamiseen käytimme keinoina havainnointia ja oppimispäiväkirjaa.
Käsityöpajan ohjaamiseen liittyi monia haasteita. Suurimmalla osalla pajaan osallistuvista naisista ei ollut kokemusta neulomisesta tai virkkaamisesta. Lasten mukanaolo oli aikaa vievää, jonka takia naisten ohjaaminen ja huomioiminen jäi vähemmälle. Turvapaikanhakijan elämäntilanteeseen liittyvät piirteet tuli huomioida. Havaintojemme mukaan epävarmuus tulevasta näkyi käsityöpajan arjessa silloin tällöin, muttei hallinnut sen ilmapiiriä.
Mielestämme mielekkään vapaa-ajan toiminnan järjestäminen vastaanottokeskuksessa on tärkeää. Monen turvapaikanhakijan arki on yksitoikkoista ja sosiaalinen verkosto suppea. Virkistystoiminta voi ylläpitää turvapaikanhakijoiden toimintakykyä ja edesauttaa sosiaalisten verkostojen syntymistä.