Nuorisotyön digitalisaatio 2030 ”Meidän tulisi osata tarjota nuorille työkaluja maailmaan, jota me emme vielä itse tunne.”

Abstract

Tulevaisuuden nuorisotyössä yhteiskunnan muuttuminen merkitsee vaihtelevia ja monimutkaistuvia toimintaympäristöjä nuorten ohjauksessa. Digitalisoituminen edellyttää yhä useampien tekijöiden huomioon ottamista nuorten elämänkäytännöissä ja digitaalisissa toimintakulttuureissa sekä niihin liittyvien riskien vaihtuvuuden ja yhtäaikaisuuden tiedostamista. Muutoksessa teknologian kehittymisellä on yhä suurempi rooli.

Digitalisoituminen on läpäissyt yhteiskunnallisia ja kulttuurisia rakenteita hyvin konkreettisessa mittakaavassa ja vaikuttaa etenkin juuri nuorten elämään arjen tasolla. Digitalisoitumisen laajat yhteiskunnalliset vaikutukset tulee asiantuntijoiden mukaan ottaa yhä perusteellisemmin huomioon nuoria tukevassa työssä. Ytimenä on edelleen nuoren elämän ymmärtäminen ja tukeminen – mutta muuttuneissa välineissä ja konteksteissa. Asiantuntemus laajenee ja muuntuu edelleen teknologian yhä monimutkaisempien vaikutusten tunnistamiseen.

Muuttuvien elämänkäytäntöjen ymmärtäminen edellyttää monimutkaisten kulttuuristen ja yhteiskunnallisten mekanismien tunnistamista nuoriin, heidän arkeensa, elämäänsä ja valintoihinsa vaikuttavina tekijöinä. Nuorisotyön käytäntöjen hallitsemisen kannalta ei enää riitä se, että osaa asentaa videot nuorten kokoontumistilaan, vaan tulee osata huomioida digitaalisten välineiden sosiaalisia vaikutuksia nuorten elämässä ja toimia niiden perusteella proaktiivisessa, seurauksia ennalta huomioon ottavassa merkityksessä.

Nuorisotyön digitalisaatio 2030 -tutkimuksen kohteena ovat ammattilaisten näkemykset digitaalisen nuorisotyön nykytilasta ja tulevaisuudesta sekä digitalisoitumisen vaikutuksista nuorisoalaan. Nuorisotyön digitalisoitumista selvitettiin eDelfoi-menetelmän ja fokusryhmähaastatteluiden avulla. Delfoi-kyselyyn kutsuttiin asiantuntijoiksi kuntien, järjestöjen ja seurakuntien nuorisotyön esimiehiä ja suunnittelijoita sekä nuorisotyönohjaajia. Kyselyn aikajänne oli vuodessa 2030. Delfoi-kyselyn rinnalla tehtiin kuusi fokusryhmähaastattelua, joissa reflektoitiin aiempien kyselyjen ja Delfoi-kyselyn tuloksia.

Keskeisimpiä tutkimuksen huomioita ovat juuri peräänantamaton näkemys siitä, ettei digitaalisuuden tule antaa korvata kasvotusten tapahtuvaa vuorovaikutusta, vaikka erilaiset verkkokohtaamisen muodot nähdäänkin vuorovaikutteisen työn olennaisina täydentäjinä. Esiin tuodaan voimakastakin huolta siitä, että digitalisoitumisen hype tai sen aiheuttama nykykulttuurinen hurmio vie työn fokusta suuntaan, jossa kasvokkaisten kohtaamisten mahdollisuudet vähenevät entisestään ja nuorten yksinäisyys lisääntyy, koska palvelut toimivat etupäässä tietoverkkojen varassa. Nuorten kohtaaminen nähdään niin kiinteästi työn ammatillisena ytimenä, että sen merkityksiä tuotiin esiin useissa yhteyksissä. Toinen olennainen huomio on spatiaalisuuden tai tilallisuuden merkityksenmuuttuminen siinä, miten nuorisotyötä tehdään. Tilat eivät ole enää ainoastaan materiaalisia tiloja, vaan virtuaalisten tilojen merkitys on nuorisotyössä nykyisin suuri. Digitaalisuuden merkitys nuorten palvelujen kehittämisessä nähdäänkin juuri mahdollisuuksina hyödyntää virtuaalista tilaa toimintaan nuorten kanssa ja heidän kohtaamiseensa.

Vuorovaikutuskäytäntöihin liittyvien muutosten lisäksi asiantuntijat näkevät digitalisoitumisen tuovan mukanaan toimintakulttuurien muutoksia. Asiantuntijoiden näkemyksissä korostuvat monet tulevaisuuden uhkat, kuten lisääntyvä turvattomuus ja eriarvoistuminen. Ohjauspalvelujen tarvetta pidettiin näin merkittävänä tulevaisuudessa, ja huomio on erityisesti digitaalisiin ympäristöihinja digitaaliseen yhteiskuntaan liittyvässä ohjauksessa. Kokonaisuudessaan koettiin, että osallisuuden kehittäminen, teknologiakasvatus ja digitaalinen osaaminen korostuvat tulevaisuudessa. Ajan hermolla pysyttely nuorisokulttuurisissa muutoksissa on yksi työn olennaisimpia sisältöjä.