Keskivartalon hallinnan yhteys jääkiekkoilijoiden dynaamiseen tasapainoon
Kosonen, Sara; Vanhanen, Anni; Vuohtoniemi, Henni (2019)
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019101419929
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019101419929
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia keskivartalon hallinnan yhteyttä jääkiekkoilijoiden dynaamiseen tasapainoon. Yhteistyökumppaneina toimivat Etelä-Karjalan Liikunta ja Urheilu ry (EKLU) sekä Imatran Ketterän A-juniorit.
Opinnäytetyön tutkimusjoukko koostui 14 jääkiekkoilijasta, joista viisi henkilöä lopetti tutkimuksen kesken. Henkilöt jaettiin koe- (n=5) sekä kontrolliryhmään (n=4) satunnaisotannalla. Koeryhmä (n=5) toteutti keskivartalon hallintaa, voimaa ja kestävyyttä harjoittavaa harjoitusohjelmaa kuuden viikon ajan kolme kertaa viikossa. Kontrolliryhmä jatkoi tällä välin normaalia fysiikkavalmentajan ohjaamaa harjoittelua. Tutkimusjoukolle tehtiin alku- ja loppumittaukset sekä loppukysely, jossa kysyttiin koehenkilöiden tuntemuksia tutkimusjaksosta.
Tutkimusjoukkoa testattiin kolmella tasapainoa ja keskivartalon hallintaa mittaavalla testillä, joita olivat Toiminnallinen tasapainotesti, Star Excursion Balance Test (SEBT) sekä Vatsalankku terapiapallo nilkkojen alla –testi. Tulokset analysoitiin IBM SPSS Statistics 24 –ohjelmalla. Toiminnallisen tasapainotestin tulokset paranivat koeryhmällä keskimäärin 2,9 sekuntia (p<0,05). SEBT-testissä tilastollisesti merkitseviä muutoksia saatiin kahdessa eri suunnassa. Koeryhmä kurkotti loppumittauksessa eteenpäin oikealla jalalla keskimäärin 9,6 cm pidemmälle (p<0,05) ja vasemmalla jalalla 5,8 cm pidemmälle (p<0,05) kuin alkumittauksessa. Etuvasemmalle vasemman jalan kurkotus piteni keskimäärin 17,8 cm (p<0,05). Etuvasemman tuloksen merkitsevyys kuitenkin vähenee, sillä ryhmät eivät olleet lähtökohtaisesti vertailukelpoisia. Muissa suunnissa ei saatu merkitsevää muutosta. Viidessä suunnassa 16:sta, koeryhmä pärjäsi alkumittauksessa keskimääräisesti paremmin kuin loppumittauksessa. Vatsalankku terapiapallo nilkkojen alla –testin koeryhmän tuloksissa ei tapahtunut merkitsevää muutosta alku- ja loppumittauksen välillä (p>0,05).
Pienen otoskoon vuoksi tulokset eivät ole yleistettävissä. Suuremmalla tutkimusjoukolla, ajallisesti pidemmällä sekä progressiota sisältävällä interventiojaksolla sekä tutkimushenkilöiden tehokkaammalla motivoinnilla olisi voinut olla vaikutusta tuloksiin. Jatkossa tulisi tutkia lisää keskivartalon hallinnan yhteyttä jääkiekkoilijoiden dynaamiseen tasapainoon. Tutkimustuloksia voivat hyödyntää esimerkiksi jääkiekkovalmentajat jääkiekkoilijoiden harjoitusjaksoja suunnitellessaan, huomioimalla keskivartalon yhtenä harjoitettavana osa-alueena.
Opinnäytetyön tutkimusjoukko koostui 14 jääkiekkoilijasta, joista viisi henkilöä lopetti tutkimuksen kesken. Henkilöt jaettiin koe- (n=5) sekä kontrolliryhmään (n=4) satunnaisotannalla. Koeryhmä (n=5) toteutti keskivartalon hallintaa, voimaa ja kestävyyttä harjoittavaa harjoitusohjelmaa kuuden viikon ajan kolme kertaa viikossa. Kontrolliryhmä jatkoi tällä välin normaalia fysiikkavalmentajan ohjaamaa harjoittelua. Tutkimusjoukolle tehtiin alku- ja loppumittaukset sekä loppukysely, jossa kysyttiin koehenkilöiden tuntemuksia tutkimusjaksosta.
Tutkimusjoukkoa testattiin kolmella tasapainoa ja keskivartalon hallintaa mittaavalla testillä, joita olivat Toiminnallinen tasapainotesti, Star Excursion Balance Test (SEBT) sekä Vatsalankku terapiapallo nilkkojen alla –testi. Tulokset analysoitiin IBM SPSS Statistics 24 –ohjelmalla. Toiminnallisen tasapainotestin tulokset paranivat koeryhmällä keskimäärin 2,9 sekuntia (p<0,05). SEBT-testissä tilastollisesti merkitseviä muutoksia saatiin kahdessa eri suunnassa. Koeryhmä kurkotti loppumittauksessa eteenpäin oikealla jalalla keskimäärin 9,6 cm pidemmälle (p<0,05) ja vasemmalla jalalla 5,8 cm pidemmälle (p<0,05) kuin alkumittauksessa. Etuvasemmalle vasemman jalan kurkotus piteni keskimäärin 17,8 cm (p<0,05). Etuvasemman tuloksen merkitsevyys kuitenkin vähenee, sillä ryhmät eivät olleet lähtökohtaisesti vertailukelpoisia. Muissa suunnissa ei saatu merkitsevää muutosta. Viidessä suunnassa 16:sta, koeryhmä pärjäsi alkumittauksessa keskimääräisesti paremmin kuin loppumittauksessa. Vatsalankku terapiapallo nilkkojen alla –testin koeryhmän tuloksissa ei tapahtunut merkitsevää muutosta alku- ja loppumittauksen välillä (p>0,05).
Pienen otoskoon vuoksi tulokset eivät ole yleistettävissä. Suuremmalla tutkimusjoukolla, ajallisesti pidemmällä sekä progressiota sisältävällä interventiojaksolla sekä tutkimushenkilöiden tehokkaammalla motivoinnilla olisi voinut olla vaikutusta tuloksiin. Jatkossa tulisi tutkia lisää keskivartalon hallinnan yhteyttä jääkiekkoilijoiden dynaamiseen tasapainoon. Tutkimustuloksia voivat hyödyntää esimerkiksi jääkiekkovalmentajat jääkiekkoilijoiden harjoitusjaksoja suunnitellessaan, huomioimalla keskivartalon yhtenä harjoitettavana osa-alueena.