Synnytyksen jälkeisen yhdyntäkivun fysioterapia

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten fysioterapiassa arvioidaan ja tutkitaan synnytyksen jälkeisten yhdyntäkipujen aiheuttajia, mistä synnytyksen jälkeiset yhdyntäkivut johtuvat ja miten niitä voidaan fysioterapeuttisin menetelmin hoitaa. Lisäksi selvitettiin, kuinka yleisiä synnytyksen jälkeiset yhdyntäkivut ovat. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Suomen Äitiysfysioterapeutit ry:n kanssa.

Aineistoa opinnäytetyöhön kerättiin verkkokyselyn, teemahaastattelun ja kuvailevan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Verkkokyselyyn saatiin 20 vastausta äitiys- ja lantionpohjan fysioterapeuteilta. Teemahaastatteluun osallistui kolme äitiys- ja lantionpohjan fysioterapeuttia. Kirjallisuuskatsauksen rajauskriteerit läpäisi kahdeksan korkeintaan kymmenen vuotta vanhaa tutkimusta.

Tutkimusten mukaan synnytyksen jälkeisistä yhdyntäkivuista kärsii 20-58 prosenttia naisista. Verkkokyselyn ja haastatteluiden perusteella selvisi, että fysioterapeutit tutkivat synnytyksen jälkeisiä yhdyntäkipuja haastattelun, manuaalisen tutkimisen, havainnoinnin ja EMG-mittauksen avulla. Yleisimpiä synnytyksen jälkeisten yhdyntäkipujen aiheuttajia ovat episiotomia- ja synnytysrepeämäarvet, kuivat limakalvot ja lantionpohjan ylijännitystilat. Myös traumaattisen synnytyskokemuksen ja äidin pelkojen uskottiin vaikuttavan kipujen kokemiseen. Synnytyksen jälkeisten yhdyntäkipujen yleisimpiä fysioterapeuttisia hoitomuotoja ovat lantionpohjan lihasten harjoittelu ja rentoutus, manuaaliset käsittelyt sekä ohjaus ja neuvonta.

Sähköisessä muodossa julkaistu opinnäytetyö toimii sellaisenaan tietolähteenä äitiys- ja lantionpohjan fysioterapiaan perehtymättömille fysioterapeuteille. Opinnäytetyön pohjalta toteutettiin lisäksi esite esimerkiksi neuvoloihin jaettavaksi.