Vankien ja läheisten näkökulmia perhesuhteiden tukemisesta vankeusprosessin aikana

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten vangit ja heidän läheisensä kokevat vankeusajan toimien palvelevan perhesuhteiden vahvistamista ja tukemista. Tavoitteena oli saada tietoa siitä, mitkä olisivat vankien ja heidän puolisoidensa näkökulmasta tarvittavat toimet, jotka tukisivat perhesuhteiden ylläpitoa vankeusprosessin aikana ja sen eri vaiheissa. Opinnäytetyön tilaajana toimi Ensi- ja turvakotien liiton Vanhempi vankilan portilla -hanke. Hankkeen tavoitteena on ollut kehittää vanhemmuutta ja lapsen turvallisuutta tukevaa vankiperhetyötä.

Teoreettinen viitekehys tässä opinnäytetyössä koostuu vankilan perhetyöhön, vangin perheeseen ja vankeuteen liittyvistä aihepiireistä. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin haastattelemalla vankeja ja heidän puolisoitaan (n=8). Aineistonkeruumenetelmänä toimi puolistrukturoitu teemahaastattelu ja aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Haastattelut toteutettiin 2019 touko- ja kesäkuun aikana. Saatujen tulosten perusteella todetaan, että Rikosseuraamuslaitoksen perhetyössä on haastateltavien kokemusten mukaan toimivia tukimuotoja eniten itse vankeusaikana, tuomion asettamisen jälkeen. Kehitystarpeet puolestaan kohdistuvat haastateltavien kokemusten perusteella eniten tutkintavankeuden ja vankeudesta vapautumisen vaiheisiin. Tulosten perusteella keskeisimmäksi johtopäätökseksi nousi esiin tiedonkulun parantaminen erityisesti tutkintavankeusaikana. Tämän lisäksi tuen jatkumo ja verkostotyö vankeudesta vapautumisen vaiheeseen koettiin tärkeäksi. Opinnäytetyön tuloksia on mahdollista hyödyntää Ensi- ja turvakotien liiton kehitystyössä koskien rikosseuraamusasiakkaiden lapsi- ja perhetyötä.