Monikulttuuristen vertaisryhmien ohjaajien kokemuksia mielen hyvinvoinnille annetuista merkityksistä

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millaisia kokemuksia monikulttuuristen TOIVO- vertaisryhmien ohjaajilla on mielen hyvinvoinnille annetuista merkityksistä, perustuen sekä ohjaajien omiin että vertaisryhmissä jaettuihin kokemuksiin. Opinnäytetyön tavoite lähti Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohanke Sokran ja MIELI Suomen Mielenterveys ry:n Mielen hyvinvointia ja osallisuutta monikulttuurisessa Suomessa (MIOS) –hankkeen osallisuutta edistävästä työstä ja tarpeesta saada lisää tietoa siitä, miten mielenterveyttä käsitellään maahanmuuttajataustaisten ihmisen parissa.

Teoreettinen viitekehys rakentui käsiteanalyysista, jossa tarkasteltiin mielen hyvinvointia, maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta sekä mielen hyvinvoinnin ja maahanmuuton suhdetta. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla, jotka toteutettiin yksilöhaastatteluina viiden maahanmuuttajataustaisen vapaaehtoisen TOIVO-ryhmän ohjaajan kanssa. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla.

Aineiston perusteella mielen hyvinvoinnille annetut merkitykset olivat luokiteltavissa yksilöön, yhteisöön ja yhteiskuntaan liittyviksi. Haastateltavat näkivät mielen hyvinvointia tukevia resursseja sekä lähtömaidensa että suomalaisen yhteiskunnan kulttuureissa, tavoissa ja mielenterveyskäsityksissä. Mielenterveyden edistämisen kaksisuuntaisuuden merkitystä korostettiin, ja tähän liittyen luopuminen maahanmuuttajien kategorisoinnista omaksi ryhmäkseen nähtiin tärkeänä askeleena kohti hyvinvointia tukevaa yhteiskuntaa. Haastatteluissa nousi voimakkaasti esiin myös mielenterveyteen liittyvä stigma, joka hankaloittaa avun hakemista. Puhuminen ja vertaistuki nähtiin avaintekijöinä mielen hyvinvointia uhkaavien tekijöiden torjumiselle. Tulokset tukivat teoriatietoa, jota aiheesta oli jo ennestään.

Mielen hyvinvointia tukevien resurssien tunnistaminen sekä suomalaisessa yhteiskunnassa että maahanmuuttajien lähtömaissa mahdollistaa niiden ottamisen osaksi mielenterveyttä edistävää työtä. Kun palveluja kehitetään monikulttuuristen asiakkaiden tarpeista ja voimavaroista käsin, ollaan lähempänä yhdenvertaisuuden toteutumista.