Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten osaamisen kehittämisen vaikutus sähköisten palveluiden käyttöön
Forslund, Jaana (2019)
Forslund, Jaana
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112823076
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112823076
Tiivistelmä
Tämän toimintatutkimuksena toteutetun opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää Porvoon kaupungin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten osaamista sähköisten palveluiden käytössä. Tavoitteena oli nostaa sähköisten palveluiden käyttöastetta Porvoon sosiaali- ja terveystoimen yksiköissä.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden sähköistäminen on alkanut jo 1990- luvulla, mutta kehittäminen on lisääntynyt merkittävästi viime vuosina. Digitalisaatio itsessään on tunnistettu sellaiseksi muutosvoimaksi, jolla organisaatioiden on mahdollista hillitä kustannusnousua, parantaa palveluiden laatua ja saatavuutta, sekä lisätä kilpailukykyä. Digitalisaatio mahdollistaa toiminnan kehittämisen laajasti, mutta nykyiset toimintatavat eivät mahdollista kaikkea potentiaalia, jota digitalisaatio voisi tuoda tullessaan.
Opinnäytetyössä selvitettiin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten digi-osaamista, sähköisten palveluiden tuntemusta, sekä asiakkaiden ohjaamista sähköisten palveluiden pariin strukturoidun kyselyn avulla. Kyselystä tehtiin määrällinen analyysi, ja niitä hyödynnettiin ammattilaisten learning cafe- työpajassa koulutus- ja viestintäsuunnitelman pohjana. Kyselyn tulosten perusteella Porvoossa suurin haaste ei ole ammattilaisten digi-osaamisen puute, vaan enemmänkin se, että palveluita ei tunneta. Näin ollen sähköisiä palveluita ei myöskään suositella asiakkaille, joten palveluiden käyttöaste on hyvin matala. Työpajassa käsiteltiin edellä mainittuja teemoja, ja sen pohjalta luotiin koulutusvideoiden sarja, jota eri työyksiköt pystyvät hyödyntämään joustavasti oman tarpeensa ja aikataulunsa mukaan. Työpajassa ideoitiin myös viestintäsuunnitelma, jonka toteuttaminen aloitettiin suunnitelman mukaisesti.
Opinnäytetyöprosessin aikana toteutettujen toimenpiteiden myötä sähköisten palveluiden käyttöastetta saatiin mittareiden mukaan nostettua jopa 172 %. Vaikutus puhelinliikenteen määrään ei ollut yhtä merkittävä, mutta terveysaseman takaisinsoittoajat lyhenivät 70 % alkuvuoden tilanteeseen nähden. Tulosten mukaan sähköisten palveluiden käyttöönotossa tulisi panostaa entistä enemmän koulutuksiin, viestintään ja selkeään sitoutuneeseen johtamiseen. Ammattialisille tulee myös antaa aikaa perehtyä uusiin palveluihin.
Jatkotutkimusaiheena olisi mielenkiintoista selvittää kuinka paljon käyttöä sähköisissä palveluissa tulee olla, ennen kuin se alkaa selkeästi helpottamaan ammattilaisten käytännöntyötä. Myös kustannusvaikutuksia olisi mielenkiintoista tutkia, mikäli asiakkaiden käynnit terveysasemalla vähentyvät.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden sähköistäminen on alkanut jo 1990- luvulla, mutta kehittäminen on lisääntynyt merkittävästi viime vuosina. Digitalisaatio itsessään on tunnistettu sellaiseksi muutosvoimaksi, jolla organisaatioiden on mahdollista hillitä kustannusnousua, parantaa palveluiden laatua ja saatavuutta, sekä lisätä kilpailukykyä. Digitalisaatio mahdollistaa toiminnan kehittämisen laajasti, mutta nykyiset toimintatavat eivät mahdollista kaikkea potentiaalia, jota digitalisaatio voisi tuoda tullessaan.
Opinnäytetyössä selvitettiin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten digi-osaamista, sähköisten palveluiden tuntemusta, sekä asiakkaiden ohjaamista sähköisten palveluiden pariin strukturoidun kyselyn avulla. Kyselystä tehtiin määrällinen analyysi, ja niitä hyödynnettiin ammattilaisten learning cafe- työpajassa koulutus- ja viestintäsuunnitelman pohjana. Kyselyn tulosten perusteella Porvoossa suurin haaste ei ole ammattilaisten digi-osaamisen puute, vaan enemmänkin se, että palveluita ei tunneta. Näin ollen sähköisiä palveluita ei myöskään suositella asiakkaille, joten palveluiden käyttöaste on hyvin matala. Työpajassa käsiteltiin edellä mainittuja teemoja, ja sen pohjalta luotiin koulutusvideoiden sarja, jota eri työyksiköt pystyvät hyödyntämään joustavasti oman tarpeensa ja aikataulunsa mukaan. Työpajassa ideoitiin myös viestintäsuunnitelma, jonka toteuttaminen aloitettiin suunnitelman mukaisesti.
Opinnäytetyöprosessin aikana toteutettujen toimenpiteiden myötä sähköisten palveluiden käyttöastetta saatiin mittareiden mukaan nostettua jopa 172 %. Vaikutus puhelinliikenteen määrään ei ollut yhtä merkittävä, mutta terveysaseman takaisinsoittoajat lyhenivät 70 % alkuvuoden tilanteeseen nähden. Tulosten mukaan sähköisten palveluiden käyttöönotossa tulisi panostaa entistä enemmän koulutuksiin, viestintään ja selkeään sitoutuneeseen johtamiseen. Ammattialisille tulee myös antaa aikaa perehtyä uusiin palveluihin.
Jatkotutkimusaiheena olisi mielenkiintoista selvittää kuinka paljon käyttöä sähköisissä palveluissa tulee olla, ennen kuin se alkaa selkeästi helpottamaan ammattilaisten käytännöntyötä. Myös kustannusvaikutuksia olisi mielenkiintoista tutkia, mikäli asiakkaiden käynnit terveysasemalla vähentyvät.