Omaisen tukeminen muistisairaan asukkaan siirtyessä pitkäaikaishoitoon

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli tuottaa uutta tietoa omaisten kokemasta tuen tarpeesta muistisairaan asukkaan siirtyessä pitkäaikaishoitoon ja luoda edellytyksiä omaisystävällisemmän siirtymävaiheen kehittämiselle. Tavoitteena on kehittää työelämäkumppanimme Volskodin sekä Kirkkonummen kunnan palveluprosessia omaisten tukemisen näkökulmasta. Opinnäytetyö on tehty Ohjaus hoitotyössä -hankkeessa, jonka tavoite on kehittää opiskelija- ja potilasohjausta. Tarkastelun avuksi on laadittu seuraava tutkimuskysymys: Millaisia näkemyksiä muistisairaan omaisilla on tuen tarpeestaan potilaan siirtyessä pitkäaikaishoitoon? Tuloksiin perustuen Volskodille esitettiin kehitysehdotuksia tukipalvelun muotoiluun. Muistisairaan siirtymävaihe kotoa vanhainkotiin on ollut tutkimuskohteena niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Omaisen kuormittuneisuus ja tuentarve on tunnistettu ja omaisystävällisen siirtymävaiheen ominaisuuksia on löydetty, mutta yhteistä ja hyväksi todettua käytäntöä omaisystävällisen siirtymävaiheen luomiselle ei ole vielä olemassa. Omainen jää usein vähälle huomiolle. Väestön ikääntyminen ja muistisairauksien lisääntyminen luovat paineita palveluiden kehittämiselle. Omaisen tukeminen on tärkeää, koska se edistää hänen ja muistisairaan hyvinvointia ja mahdollistaa omaisen kokemusasiantuntijuuden hyödyntämisen muutoksessa. Opinnäytetyön lähestymistapa oli laadullinen. Viidelle omaiselle tehtiin teemahaastattelu, jossa kysyttiin heidän mielipiteitään ja kokemuksiaan siirtymävaiheesta, mahdollisesta kuormittuneisuudesta ja tuen tarpeesta. Aineisto käsiteltiin sisällönanalyysin keinoin. Kaikki haastatellut omaiset olivat kuormittuneita ennen muuttoa. Muistisairaan pärjääminen ja sairauden vaikutukset aiheuttivat huolta ja vaaratilanteita. Muutto Volskotiin oli omaisille helpotus. Oman tuentarpeen pohtiminen ja avun pyytäminen saattoivat tuntua vaikeilta omaisille, koska muistisairaan hyvinvointi oli heille prioriteetti. Omaisen tuentarpeeseen vaikutti se, mikä suhde omaisella oli muistisairaaseen. Omaiset toivoivat parempaa tiedonkulkua uudessa tilanteessa. Kunnan SAS-prosessiin toivottiin selkeyttä ja suoraviivaisuutta. Sairaalajaksot ennen pitkäaikaispaikan saamista nähtiin negatiivisessa valossa. Neuvoja hoitotahdon tekemiseen ja edunvalvonnan järjestämiseen kaivattiin. Volskodin henkilökunnalta omaiset toivoivat tietoa käytännön asioista kuten talon tavoista. Hoitokokous toivottiin muuton välittömään läheisyyteen. Keskustelu henkilökunnan kanssa koettiin tärkeäksi. Omaiset ehdottivat, että Volskoti loisi kirjallisen tietopaketin uusille asukkaille ja omaisille.