Sairaanhoitajien näkemyksiä nielurisaleikkauspotilaan video-ohjauksesta päiväkirurgisella osastolla
Ahlqvist, Sinja; Räihä, Sini (2019)
Ahlqvist, Sinja
Räihä, Sini
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019120324389
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019120324389
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää sairaanhoitajien näkemyksiä nielurisaleikkauspotilaan video-ohjauksesta päiväkirurgisella osastolla. Näkökulmien avulla pyrittiin saamaan tietoon ohjauksen kehittämiskohtia ja parannusehdotuksia. Opinnäytetyön tarkoituksena oli myös kerätä riittävän laaja ja laadukas aineisto opinnäytetyön tuloksien kokoamista varten. Opinnäytetyön tavoitteena oli, että toimeksiantajana toimiva päiväkirurginen osasto voisi hyödyntää tutkimustuloksia potilasohjauksen kehittämisessä. Opinnäytetyön toteuttajien henkilökohtaisia tavoitteita olivat tietämyksen lisääminen nielurisaleikatun potilaan ohjauksesta ja potilasohjauksessa kehittyminen.
Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys muodostui käsitteistä päiväkirurginen nielurisaleikkaus ja potilasohjaus. Tietoperustassa kuvattiin nielurisojen rakennetta ja niiden poiston aiheita, nielurisaleikkaukseen valmistautumista sekä leikkauksen jälkihoitoa. Tietoperustassa syvennyttiin videon käyttöön ohjausmenetelmänä sekä potilasohjauksen merkitykseen sairaanhoitajan työssä.
Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusotetta, koska tarkoituksena oli selvittää tutkittavien näkemyksiä ja mielipiteitä. Kirjallisuus ja tutkimustieto opinnäytetyön teoreettiseen viitekehykseen haettiin pääosin sähköisistä lähteistä, mutta myös kirjallista materiaalia haettiin Laurea-ammattikorkeakoulun ja Hyvinkään kaupungin kirjastoista. Tutkimusaineiston keruu toteutettiin teemahaastattelulla. Haastattelumenetelmäksi valikoitui teemahaastattelu, koska sen avulla haastattelukysymyksiin saatiin vapaamuotoiset ja laajat vastaukset. Teemahaastatteluun osallistui viisi sairaanhoitajaa toimeksiantajayksiköstä. Haastatteluaineisto analysoitiin teoriaohjaavasti teemoittelulla ja analyysin tulokset esitettiin tiivistetyssä muodossa loppuraportissa.
Opinnäytetyön tuloksista kävi ilmi, että hyvän tonsillektomiapotilaan ohjauksen tulisi sisältää kuvia sekä kirjallista ja puhuttua ohjausta. Päiväkirurgiassa etukäteisohjaus on tärkeää ja tonsillektomiapotilaan ohjauksessa tulee huomioida erityisesti kipuohjaus. Kun tutkimustuloksia vertailtiin muihin tutkimuksiin samasta aiheesta, huomattiin samankaltaisuuksia muun muassa liittyen ohjausvideon pituuteen. Tuloksista voitiin kuitenkin päätellä, että osastolla käytössä olevan ohjausvideon informaatio ei ole riittävää eikä video yksin riitä ohjausmenetelmäksi. Ihmisten erilaisten oppimistapojen vuoksi jokainen potilas tarvitsee video-ohjauksen lisäksi yksilöllisen ja vuorovaikutteisen ohjaussuhteen.
Tulevaisuudessa tarvitaan jatkotutkimusta siitä, millaiseksi päiväkirurgisen osaston potilaat ovat itse todellisuudessa ohjausvideon kokeneet. Muiden kuin suomenkielisten potilaiden video-ohjaus voitaisiin mahdollistaa videon kääntämisellä tai tekstittämisellä ja videon päivittäminen nykyhetkeen voitaisiin tehdä tuottamalla täysin uusi ohjausvideo. Opinnäytetyössä syntyi innovaationa idea hyperlinkistä, joka johtaisi suoraan ohjausvideoon.
Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys muodostui käsitteistä päiväkirurginen nielurisaleikkaus ja potilasohjaus. Tietoperustassa kuvattiin nielurisojen rakennetta ja niiden poiston aiheita, nielurisaleikkaukseen valmistautumista sekä leikkauksen jälkihoitoa. Tietoperustassa syvennyttiin videon käyttöön ohjausmenetelmänä sekä potilasohjauksen merkitykseen sairaanhoitajan työssä.
Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusotetta, koska tarkoituksena oli selvittää tutkittavien näkemyksiä ja mielipiteitä. Kirjallisuus ja tutkimustieto opinnäytetyön teoreettiseen viitekehykseen haettiin pääosin sähköisistä lähteistä, mutta myös kirjallista materiaalia haettiin Laurea-ammattikorkeakoulun ja Hyvinkään kaupungin kirjastoista. Tutkimusaineiston keruu toteutettiin teemahaastattelulla. Haastattelumenetelmäksi valikoitui teemahaastattelu, koska sen avulla haastattelukysymyksiin saatiin vapaamuotoiset ja laajat vastaukset. Teemahaastatteluun osallistui viisi sairaanhoitajaa toimeksiantajayksiköstä. Haastatteluaineisto analysoitiin teoriaohjaavasti teemoittelulla ja analyysin tulokset esitettiin tiivistetyssä muodossa loppuraportissa.
Opinnäytetyön tuloksista kävi ilmi, että hyvän tonsillektomiapotilaan ohjauksen tulisi sisältää kuvia sekä kirjallista ja puhuttua ohjausta. Päiväkirurgiassa etukäteisohjaus on tärkeää ja tonsillektomiapotilaan ohjauksessa tulee huomioida erityisesti kipuohjaus. Kun tutkimustuloksia vertailtiin muihin tutkimuksiin samasta aiheesta, huomattiin samankaltaisuuksia muun muassa liittyen ohjausvideon pituuteen. Tuloksista voitiin kuitenkin päätellä, että osastolla käytössä olevan ohjausvideon informaatio ei ole riittävää eikä video yksin riitä ohjausmenetelmäksi. Ihmisten erilaisten oppimistapojen vuoksi jokainen potilas tarvitsee video-ohjauksen lisäksi yksilöllisen ja vuorovaikutteisen ohjaussuhteen.
Tulevaisuudessa tarvitaan jatkotutkimusta siitä, millaiseksi päiväkirurgisen osaston potilaat ovat itse todellisuudessa ohjausvideon kokeneet. Muiden kuin suomenkielisten potilaiden video-ohjaus voitaisiin mahdollistaa videon kääntämisellä tai tekstittämisellä ja videon päivittäminen nykyhetkeen voitaisiin tehdä tuottamalla täysin uusi ohjausvideo. Opinnäytetyössä syntyi innovaationa idea hyperlinkistä, joka johtaisi suoraan ohjausvideoon.