”Eläin voi antaa lapselle ainutlaatuisen suhteen – voi olla ystävä, joka ei sano vastaan!” Pienryhmäkodin lasten läheisten näkemys eläinavusteisuudesta
Piltti, Marianne (2019)
Piltti, Marianne
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019120524751
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019120524751
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tavoitteena oli selvittää yksityisen lastensuojelun pienryhmäkodin lasten vanhempien ja heidän isovanhempiensa näkemystä eläinavusteisuudesta sekä selvittää, kuinka tiedonkulku eläinavusteisesta toiminnasta sujuu. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää mahdollisia kehitystarpeita yrityksen eläinavusteisiin menetelmiin ja niistä tiedottamiseen.
Opinnäytetyön tietoperusta painottuu eri kirjoihin, tutkimuksiin ja verkkoaineistoihin, jotka koskevat lastensuojelua, eläinavusteisuutta, hyvinvointia, perhetyötä, yhteistyötä ja laadullista tutkimusta. Eläinavusteisuus on viime vuosina kehittynyt kohti ammatillisempaa toimintaa. Eläinten käyttö työkaluna tai toiminnallisena menetelmänä on yhä suositumpaa, eikä vain pelkästään vapaaehtoistoimintaa. Koulutus ja alan kirjallisuus ovat lisääntyneet. Tutkimustietoa tarvitaan vielä alan tietoisuuden lisäämiseksi. Lastensuojelussa on tutkittu eläinavusteisuutta, mutta laajempi tieto puuttuu. Sen vuoksi tämä opinnäytetyö tarkastelee eläinavusteisuuden näkemyksiä pienryhmäkodin asiakkaiden näkökulmasta ja eläinavusteisen tiedonkulun sujuvuudesta.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineistoa kerättiin teemahaastattelemalla yksityisen pienryhmäkodin lasten vanhempia ja heidän isovanhempiaan. Teemahaastatteluja toteutettiin kymmenen, joista seitsemän oli lasten vanhempia ja kolme lasten isovanhempia. Haastattelut toteutettiin lokakuussa 2019. Vastauksia pyrittiin löytämään neljän eri teeman avulla. Ensimmäinen teema pyrki selvittämään haastateltavien tietoisuutta eläinavusteisuudesta. Toinen teema selvitteli haastateltavien näkemyksiä eläinavusteisista menetelmistä. Kolmas teema selvitteli haastateltavien havaintoja heidän lastensa käyttäytymisestä ja hyvinvoinnista. Neljännellä teemalla haettiin tietoa, kuinka yhteistyö ja pienryhmäkodin tiedottaminen eläinavusteisista menetelmistä sujuu.
Haastattelut litteroitiin ja aineisto analysoitiin teoriasidonnaisesti. Lopputuloksena huomioitavaksi nousi huostaanotettujen lasten vanhempien ja heidän isovanhempiensa vähäinen tietoisuus eläinavusteisuudesta. Useimmat vastaajista olivat kuulleet eläinavusteisuudesta ja he tietävät, missä sitä voidaan käyttää, mutta tarkempi tieto eläinavusteisuuden sisällöstä ja menetelmistä uupui. Osallisuuden ja yhteistyön kannalta kyseinen tieto voisi olla tärkeää. Kuitenkin suurin osa vastaajista oli tyytyväisiä nykyisen tiedonkulun riittävyyteen. Eläinavusteisten menetelmien kehittämiseksi asiakkaat toivoivat lisää toimintaa ja eläimiä.
Opinnäytetyön tietoperusta painottuu eri kirjoihin, tutkimuksiin ja verkkoaineistoihin, jotka koskevat lastensuojelua, eläinavusteisuutta, hyvinvointia, perhetyötä, yhteistyötä ja laadullista tutkimusta. Eläinavusteisuus on viime vuosina kehittynyt kohti ammatillisempaa toimintaa. Eläinten käyttö työkaluna tai toiminnallisena menetelmänä on yhä suositumpaa, eikä vain pelkästään vapaaehtoistoimintaa. Koulutus ja alan kirjallisuus ovat lisääntyneet. Tutkimustietoa tarvitaan vielä alan tietoisuuden lisäämiseksi. Lastensuojelussa on tutkittu eläinavusteisuutta, mutta laajempi tieto puuttuu. Sen vuoksi tämä opinnäytetyö tarkastelee eläinavusteisuuden näkemyksiä pienryhmäkodin asiakkaiden näkökulmasta ja eläinavusteisen tiedonkulun sujuvuudesta.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineistoa kerättiin teemahaastattelemalla yksityisen pienryhmäkodin lasten vanhempia ja heidän isovanhempiaan. Teemahaastatteluja toteutettiin kymmenen, joista seitsemän oli lasten vanhempia ja kolme lasten isovanhempia. Haastattelut toteutettiin lokakuussa 2019. Vastauksia pyrittiin löytämään neljän eri teeman avulla. Ensimmäinen teema pyrki selvittämään haastateltavien tietoisuutta eläinavusteisuudesta. Toinen teema selvitteli haastateltavien näkemyksiä eläinavusteisista menetelmistä. Kolmas teema selvitteli haastateltavien havaintoja heidän lastensa käyttäytymisestä ja hyvinvoinnista. Neljännellä teemalla haettiin tietoa, kuinka yhteistyö ja pienryhmäkodin tiedottaminen eläinavusteisista menetelmistä sujuu.
Haastattelut litteroitiin ja aineisto analysoitiin teoriasidonnaisesti. Lopputuloksena huomioitavaksi nousi huostaanotettujen lasten vanhempien ja heidän isovanhempiensa vähäinen tietoisuus eläinavusteisuudesta. Useimmat vastaajista olivat kuulleet eläinavusteisuudesta ja he tietävät, missä sitä voidaan käyttää, mutta tarkempi tieto eläinavusteisuuden sisällöstä ja menetelmistä uupui. Osallisuuden ja yhteistyön kannalta kyseinen tieto voisi olla tärkeää. Kuitenkin suurin osa vastaajista oli tyytyväisiä nykyisen tiedonkulun riittävyyteen. Eläinavusteisten menetelmien kehittämiseksi asiakkaat toivoivat lisää toimintaa ja eläimiä.