"Jalkapallo on ollut ihan parasta kuntoutusta" : ADHD-oireisten lasten ja nuorten kohtaaminen joukkueurheilussa
Tahvanainen, Riikka (2019)
Tahvanainen, Riikka
2019
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121025742
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121025742
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaista tietoa, keskustelua tai koulutusta tarvitaan urheiluseurojen joukkueurheilutoimintaan, jotta toiminnassa voitaisiin kohdata ADHD-oireiset lapset ja nuoret. Tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, miten valmentajat ja urheiluseurat voivat tukea ADHD-oireisten lasten ja nuorten osallisuuden, itsetunnon ja sosiaalisten taitojen vahvistumista. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena kehittämistyönä käyttäen teemahaastatteluita ja soveltaen kehittävän arvioinnin periaatteita. Kehittämistyö oli osa Kuntoutussäätiön, Helsingin seudun erilaiset oppijat ry:n ja Helsingin Autismi- ja Aspergeryhdistys ry:n kolmevuotista Liito-hanketta. Tuloksista luotiin materiaali, jota on tarkoituksena käyttää osana Liito-hankkeen laajempaa koulutusmateriaalia.
Kehittämistyön teoreettinen viitekehys perustuu kansainvälisiin tutkimuksiin siitä, miten ADHD-oireisia lapsia ja nuoria tulisi kohdata joukkueurheilussa. Näiden tutkimusten pohjalta viitekehys avasi ADHD:ta muun muassa voimavarojen, vahvuuksien ja haittatekijöiden näkökulmista. ADHD:ta ja joukkueurheilua käsiteltiin myös tunnetaitojen, itsesäätelyn sekä minäkuvan kehittymisen, osallisuuden ja sosiaalisten taitojen kehittymisen sekä voimavaralähtöisen valmentamisen näkökulmista. Kehittämistyön aineisto perustui 16 teemahaastatteluun. Teemahaastatteluissa haastateltiin jalkapallovalmentajia, kokemusasiantuntijoita ja neuropsykiatrian asiantuntijoita. Kehittävää arviointia käytettiin kehittämistyön aiheen rakentumisessa ja teemahaastatteluissa, valmiin materiaalin arvioinnissa ja materiaalin luomisessa.
Kehittämistyön tulosten perusteella urheiluseurojen toimintaan tarvitaan enemmän ajantasaista, tutkittuun tietoon perustuvaa tietoa ADHD:sta leimaantumisen ja stereotypioiden välttämiseksi. Tuloksista keskeisimmäksi nousi tieto siitä, että valmentajan toiminta on avainasemassa siinä, kuinka ADHD- oireinen lapsi tai nuori kiinnittyy joukkueeseen ja harrastukseen sekä miten harrastus tukee lapsen tai nuoren arkea sekä oireiden ja haasteiden lieventymistä. Kehittämistyön tuloksista luodussa materiaalissa on perustietoa, neuvoja ja konkreettisia keinoja valmentajille ja seuroille ADHD-oireisten lasten ja nuorten kohtaamiseen.
Johtopäätösten mukaan urheiluseuroilla voi olla lasten ja nuorten tulevaisuuden kannalta tärkeä rooli, sillä joukkueurheilu on parhaimmillaan toimintaa, joka voi ehkäistä sosiaalisia- ja psyykkisiä ongelmia. Valmentajien työ kaipaa enemmän arvostusta ja tukea, missä keskeisessä asemassa ovat eri lajiliitot. Seurojen ja vanhempien välistä yhteistyötä olisi mahdollista parantaa avoimemmalla viestinnällä, joka lisää luottamusta ja kohtaamista, joka taas tukee ADHD-oireisten lasten ja nuorten kiinnittymistä joukkueisiin. Lisäksi tulisi harkita mahdollisuuksia lisätä eri alojen yhteistyötä, kuten sosiaalialan ja urheilun välistä yhteistyötä sekä osaamisen yhdistämistä.
Kehittämistyön teoreettinen viitekehys perustuu kansainvälisiin tutkimuksiin siitä, miten ADHD-oireisia lapsia ja nuoria tulisi kohdata joukkueurheilussa. Näiden tutkimusten pohjalta viitekehys avasi ADHD:ta muun muassa voimavarojen, vahvuuksien ja haittatekijöiden näkökulmista. ADHD:ta ja joukkueurheilua käsiteltiin myös tunnetaitojen, itsesäätelyn sekä minäkuvan kehittymisen, osallisuuden ja sosiaalisten taitojen kehittymisen sekä voimavaralähtöisen valmentamisen näkökulmista. Kehittämistyön aineisto perustui 16 teemahaastatteluun. Teemahaastatteluissa haastateltiin jalkapallovalmentajia, kokemusasiantuntijoita ja neuropsykiatrian asiantuntijoita. Kehittävää arviointia käytettiin kehittämistyön aiheen rakentumisessa ja teemahaastatteluissa, valmiin materiaalin arvioinnissa ja materiaalin luomisessa.
Kehittämistyön tulosten perusteella urheiluseurojen toimintaan tarvitaan enemmän ajantasaista, tutkittuun tietoon perustuvaa tietoa ADHD:sta leimaantumisen ja stereotypioiden välttämiseksi. Tuloksista keskeisimmäksi nousi tieto siitä, että valmentajan toiminta on avainasemassa siinä, kuinka ADHD- oireinen lapsi tai nuori kiinnittyy joukkueeseen ja harrastukseen sekä miten harrastus tukee lapsen tai nuoren arkea sekä oireiden ja haasteiden lieventymistä. Kehittämistyön tuloksista luodussa materiaalissa on perustietoa, neuvoja ja konkreettisia keinoja valmentajille ja seuroille ADHD-oireisten lasten ja nuorten kohtaamiseen.
Johtopäätösten mukaan urheiluseuroilla voi olla lasten ja nuorten tulevaisuuden kannalta tärkeä rooli, sillä joukkueurheilu on parhaimmillaan toimintaa, joka voi ehkäistä sosiaalisia- ja psyykkisiä ongelmia. Valmentajien työ kaipaa enemmän arvostusta ja tukea, missä keskeisessä asemassa ovat eri lajiliitot. Seurojen ja vanhempien välistä yhteistyötä olisi mahdollista parantaa avoimemmalla viestinnällä, joka lisää luottamusta ja kohtaamista, joka taas tukee ADHD-oireisten lasten ja nuorten kiinnittymistä joukkueisiin. Lisäksi tulisi harkita mahdollisuuksia lisätä eri alojen yhteistyötä, kuten sosiaalialan ja urheilun välistä yhteistyötä sekä osaamisen yhdistämistä.