Kirjallisuuskatsaus- Kiintymyssuhdeteoria lastenpsykiatrisen hoitotyön tukena
Heikkinen, Piia (2019)
Heikkinen, Piia
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121126125
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121126125
Tiivistelmä
Lasten mielenterveys puhuttaa kansainvälisestikin ja jonka tutkimukseen ja kehittämiseen panostetaan jatkuvasti. Lasten psykiatristen häiriöiden syntymekanismit ovat edelleen hieman epäselviä. Se on tiedossa, että riittävien suojamekanismien määrä auttaa lasta kasvamaan terveeksi aikuiseksi. Vanha kiintymyssuhdeteoria antaa tietoa siitä, kuinka vanhemman tai lasta hoivaavan aikuisen ja lapsen intensiivinen, kokoaikainen vuorovaikutussuhde kehittää lapsen ensimmäisten elinvuosien aikana heidän välilleen kiintymyssuhteen. Tämä malli toimii lapsen, nuoren ja aikuisen elämässä hänen kaikkien vuorovaikutussuhteidensa mallintajana. Kiintymyssuhteessa tapahtuu myös paljon asioita, jotka muokkaavat minuutta. Valitettavasti kiintymyssuhde ei aina palvele lapsen tarpeita ja tämän vuoksi tarvitaan tietoa ja hoitomenetelmiä häiriöiden korjaamiseksi.
Opinnäytetyöni tavoite oli löytää mahdollisimman kattavasti ja mahdollisimman uutta tietoa vanhasta kiintymyssuhdeteoriasta, jonka isänä John Bowlby tunnetaan.
Tarkoitus oli koota tutkimustietoa puhuttavaan aiheeseen liittyen ja tuoda tämä tieto lasten psykiatrisen osaston ammattilaisten tietoisuuteen. Tutkimusmenetelmistä kirjallisuuskatsaus valikoitui parhaiten tarkoitusta palvelevaksi. Toimeksiantajan kanssa yhdessä muodostettiin työlle tavoitteita, jotka palvelivat työn tilaajaa, sekä minua sairaanhoitaja- opiskelijaa. Oma mielenkiintoni alaa kohtaan johdatti minut aiheen pariin.
Alkuun aloitin alustaviin tutkimuskysymyksiin ja teoria- osuuteen vastaavan aineiston keruun. Tein paljon harjoitushakuja, josta linja tulevan tutkimuksen toteutukselle alkoi hahmottua. Tutkimuskysymyksiksi muodostui: Millaisia kiintymyssuhdeteoreettisia hoitomalleja on 4- 13 vuotiaille lapsille saatavilla? Mitä hyötyä mentalisaatiokyvystä on kiintymyssuhteissa? Miten vuorovaikutus rakentaa turvallista kiintymyssuhdetta?
Aineiston haun tein Medic-, Arto-, Terveysportti-, google Scholar- , vapaa verkko sekä Ebscohost tietokannoista. Tutkimuskysymyksiin vastaavia aineistoja kertyi yhteensä 12 artikkelia pääsääntöisesti sisäänottokriteerejä noudattaen. Kuvailun rakensin lukemalla artikkelit ja valitsemalla niistä sisäänottokriteerein vastauksia tutkimuskysymyksiin. Aineiston analysoin sitä lukiessani ja valitessani vakuuttavimmat vastaukset tutkimuskysymyksiini. Aineiston haku on kuvattu taulukon avulla.
Tulokset osoittivat, että kiintymyssuhdeteorian tuntemisella on suuri merkitys psyykkisesti oireilevien lasten oireilun ymmärtämiseen. Mentalisaatiokyky auttaa meitä näkemään oireiden taakse ja pohtimaan siellä olevaa todellista tunnetta. Kiintymyksen lisääminen lapsilla luotettavan ja läsnäolevan aikuisen toimesta voi korjata lapsen turvatonta kiintymyssuhdetta ja siitä aiheutuneita ajatusmalleja, syy- ja seurausketjuja. Erilaisia hoitomalleja löytyi 7 kappaletta. Artikkeleista tuli esiin myöskin se, että varhaisessa vuorovaikutuksessa kiintymyksen häiriintyminen jatkuu lapsilla läpi elämän ja se myös herkästi siirtyy sukupolvelta toiselle, mikäli vanhempi ei itse tee aloitetta asian korjaamiseen. Vanhemman mentalisaatiokykyä vahvistamalla voidaan saada lapsen ja vanhemman väliseen vuorovaikutukseen kiintymyssuhdetta korjaavaa muutosta aikaiseksi.
Opinnäytetyöni tavoite oli löytää mahdollisimman kattavasti ja mahdollisimman uutta tietoa vanhasta kiintymyssuhdeteoriasta, jonka isänä John Bowlby tunnetaan.
Tarkoitus oli koota tutkimustietoa puhuttavaan aiheeseen liittyen ja tuoda tämä tieto lasten psykiatrisen osaston ammattilaisten tietoisuuteen. Tutkimusmenetelmistä kirjallisuuskatsaus valikoitui parhaiten tarkoitusta palvelevaksi. Toimeksiantajan kanssa yhdessä muodostettiin työlle tavoitteita, jotka palvelivat työn tilaajaa, sekä minua sairaanhoitaja- opiskelijaa. Oma mielenkiintoni alaa kohtaan johdatti minut aiheen pariin.
Alkuun aloitin alustaviin tutkimuskysymyksiin ja teoria- osuuteen vastaavan aineiston keruun. Tein paljon harjoitushakuja, josta linja tulevan tutkimuksen toteutukselle alkoi hahmottua. Tutkimuskysymyksiksi muodostui: Millaisia kiintymyssuhdeteoreettisia hoitomalleja on 4- 13 vuotiaille lapsille saatavilla? Mitä hyötyä mentalisaatiokyvystä on kiintymyssuhteissa? Miten vuorovaikutus rakentaa turvallista kiintymyssuhdetta?
Aineiston haun tein Medic-, Arto-, Terveysportti-, google Scholar- , vapaa verkko sekä Ebscohost tietokannoista. Tutkimuskysymyksiin vastaavia aineistoja kertyi yhteensä 12 artikkelia pääsääntöisesti sisäänottokriteerejä noudattaen. Kuvailun rakensin lukemalla artikkelit ja valitsemalla niistä sisäänottokriteerein vastauksia tutkimuskysymyksiin. Aineiston analysoin sitä lukiessani ja valitessani vakuuttavimmat vastaukset tutkimuskysymyksiini. Aineiston haku on kuvattu taulukon avulla.
Tulokset osoittivat, että kiintymyssuhdeteorian tuntemisella on suuri merkitys psyykkisesti oireilevien lasten oireilun ymmärtämiseen. Mentalisaatiokyky auttaa meitä näkemään oireiden taakse ja pohtimaan siellä olevaa todellista tunnetta. Kiintymyksen lisääminen lapsilla luotettavan ja läsnäolevan aikuisen toimesta voi korjata lapsen turvatonta kiintymyssuhdetta ja siitä aiheutuneita ajatusmalleja, syy- ja seurausketjuja. Erilaisia hoitomalleja löytyi 7 kappaletta. Artikkeleista tuli esiin myöskin se, että varhaisessa vuorovaikutuksessa kiintymyksen häiriintyminen jatkuu lapsilla läpi elämän ja se myös herkästi siirtyy sukupolvelta toiselle, mikäli vanhempi ei itse tee aloitetta asian korjaamiseen. Vanhemman mentalisaatiokykyä vahvistamalla voidaan saada lapsen ja vanhemman väliseen vuorovaikutukseen kiintymyssuhdetta korjaavaa muutosta aikaiseksi.