Tyypillisten TULE –peräisten rasitusvammojen ennaltaehkäisy salibandyssä - opas salibandyseuralle
Paavilainen, Oskari; Oksanen, Rasmus; Janhunen, Teemu (2019)
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121126089
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121126089
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa opas Westend Indians -salibandyseuran valmennuksen tueksi, mitä hyödyntämällä he saisivat harjoitus poissaoloja vähenemään, jotka johtuvat alaraajojen rasitusvammoista. Tarkoituksena oli lisätä valmentajien tietoisuutta rasitusvammoista, ja kuinka ennaltaehkäisevää toimintaa voi sisällyttää viikoittaiseen valmennukseen. Oppaaseen kokosimme myös seuran valmennukselle käytännön keinoja rasitusvammojen ehkäisyyn, kuten harjoitusten rytmittämistä sekä oheisharjoituksia.
Aiemman tutkimustiedon perusteella sekä akuutteja että rasitusperäisiä salibandyvammoja on tutkittu etenkin anatomisten sijaintien perusteella, mutta tutkimustieto on vielä kovin vähäistä varsinkin spesifien rasitusvammojen osalta, ja kuinka näitä vammoja pystyttäisiin ennaltaehkäisemään. Sen vuoksi päätimme, että rajaamme aiheen koskemaan lajille tyypillisiä rasitusvammoja ja eritoten, kuinka näitä ehkäistään, sillä tavoitteenamme on saada vammat vähenemään salibandyn pelaajilla.
Tutustuimme alakohtaiseen kirjallisuuteen. Opinnäytetyöprosessissa perehdyimme pääosin 2000-luvun alusta vuoteen 2018 yli 100:aan kansainväliseen tutkimukseen liittyen urheilussa ja etenkin pallopeleissä esiintyviin rasitusvammoihin, niiden ennaltaehkäisyyn sekä riskitekijöihin. Suppean otannan vuoksi käytimme samankaltaisella alustalla pelattavien eri pallopelien vertaisarvioituja tieteellisiä tutkimuksia apunamme arvioidessamme vammojen esiintyvyyttä.
Kirjallisuuskatsauksessa käymiemme tutkimusten mukaan yleisimmät vamma-alueet ovat polvi, sääri/pohje, jalkaterä, joista jalkaterän rasitusvammat sisältävät suurilta osin rasitusmurtumia. Yleisimpiä rasitusvammoja ovat penikkatauti, apofysiitit (Osgood-Schlatterin-, Sinding-Larsen-Johanssonin- ja Severin taudit) ja rasitusmurtumat jalkaterässä tai sääressä.
Fysioterapiassa keskitytään vammojen hoitoon, mutta yhtä lailla löytämään eri yksilöiden sisäiset riskitekijät, jotka tunnistamalla voidaan puuttua kehon heikkoihin kohtiin jo ennen vamman syntyä. Onnistuimme opinnäytetyössä löytämään yleisimpien rasitusvammojen riskitekijät ja, kuinka näitä voidaan ennaltaehkäistä.
Aiemman tutkimustiedon perusteella sekä akuutteja että rasitusperäisiä salibandyvammoja on tutkittu etenkin anatomisten sijaintien perusteella, mutta tutkimustieto on vielä kovin vähäistä varsinkin spesifien rasitusvammojen osalta, ja kuinka näitä vammoja pystyttäisiin ennaltaehkäisemään. Sen vuoksi päätimme, että rajaamme aiheen koskemaan lajille tyypillisiä rasitusvammoja ja eritoten, kuinka näitä ehkäistään, sillä tavoitteenamme on saada vammat vähenemään salibandyn pelaajilla.
Tutustuimme alakohtaiseen kirjallisuuteen. Opinnäytetyöprosessissa perehdyimme pääosin 2000-luvun alusta vuoteen 2018 yli 100:aan kansainväliseen tutkimukseen liittyen urheilussa ja etenkin pallopeleissä esiintyviin rasitusvammoihin, niiden ennaltaehkäisyyn sekä riskitekijöihin. Suppean otannan vuoksi käytimme samankaltaisella alustalla pelattavien eri pallopelien vertaisarvioituja tieteellisiä tutkimuksia apunamme arvioidessamme vammojen esiintyvyyttä.
Kirjallisuuskatsauksessa käymiemme tutkimusten mukaan yleisimmät vamma-alueet ovat polvi, sääri/pohje, jalkaterä, joista jalkaterän rasitusvammat sisältävät suurilta osin rasitusmurtumia. Yleisimpiä rasitusvammoja ovat penikkatauti, apofysiitit (Osgood-Schlatterin-, Sinding-Larsen-Johanssonin- ja Severin taudit) ja rasitusmurtumat jalkaterässä tai sääressä.
Fysioterapiassa keskitytään vammojen hoitoon, mutta yhtä lailla löytämään eri yksilöiden sisäiset riskitekijät, jotka tunnistamalla voidaan puuttua kehon heikkoihin kohtiin jo ennen vamman syntyä. Onnistuimme opinnäytetyössä löytämään yleisimpien rasitusvammojen riskitekijät ja, kuinka näitä voidaan ennaltaehkäistä.