Kuluttajan oikeudet ja velvollisuudet verkkokaupassa - muotioikeuden näkökulma
Soini, Tanja (2019)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Soini, Tanja
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121326609
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121326609
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on luoda lukijalle ymmärrys suhteellisen uudesta ja Suomessa vähän tutkitusta oikeudenalasta, muotioikeudesta ja muotioikeuden kautta kertoa kuluttajien oikeuksista sekä velvollisuuksista muotiverkkokaupassa. Koska muoti koskettaa jollain tavalla meitä kaikkia ja muotiteollisuus on myös satojen miljardien eurojen bisnes, on tärkeää tietää, millaisia juridisia kysymyksiä muotiteollisuus sisältää.
Opinnäytetyössä ostoskanavana toimii verkkokauppa. Verkkokaupassa sovelletaan kuluttajaoikeutta, joka on yksi muotioikeuden osa-alue. Kuluttajaoikeus muun muassa määrittää kuluttajien oikeudet ja velvollisuudet verkkokaupan ostoprosessin eri vaiheissa. Tyypillisesti ostoprosessiin kuuluu markkinointi, tuotteiden valinta, rekisteröityminen, tilaus, maksaminen, tuotteiden toimitus sekä mahdollinen tuotteiden palautus tai kaupan peruuttaminen. Opinnäytetyössä selvitetään, millaisia oikeuksia ja velvollisuuksia kuluttajilla on näissä verkkokaupan ostoprosessin vaiheissa. Tutkimusmenetelmänä opinnäytetyössä on käytetty lainopillista eli oikeusdogmaattista tutkimusmenetelmää.
Opinnäytetyössä huomioidaan ja otetaan kantaa myös kuluttajien vastuuseen muotikulutuksessa. Muotiteollisuuden ollessa yksi maailman saastuttavimmista aloista, on myös kuluttajien muutettava ostokäyttäytymistään, jotta alan tuottamat hiilidioksidipäästöt ja hävikki saataisiin kuriin. Vastuullisuus sekä liiketoiminnassa että kuluttajien ostokäyttäytymisessä on tullut jäädäkseen.
Keskeisimpänä opinnäytetyössä on EU-direktiivin 2011/83/EU tuomat muutokset Suomen kuluttajansuojalakiin sekä sen luoma lainsäädännön yhtenäisyys kaikkien Euroopan maiden välillä. Direktiivin myötä jokaisella EU-kansalaisella on yhtäläiset oikeudet EU-alueen muotiverkko-ostoksissa. Keskeistä on myös, että kansalaiset ymmärtäisivät laajat oikeutensa verkkokaupassa ja osaisivat hyödyntää lainsäädännön tuomaa oikeussuojaa. Direktiivi koskee kuitenkin vain EU-aluetta, jonka vuoksi opinnäytetyö päättyykin kysymykseen: EU-maissa kuluttajaoikeus on jo hyvällä mallilla, mutta entä muualla maailmassa?
Opinnäytetyössä ostoskanavana toimii verkkokauppa. Verkkokaupassa sovelletaan kuluttajaoikeutta, joka on yksi muotioikeuden osa-alue. Kuluttajaoikeus muun muassa määrittää kuluttajien oikeudet ja velvollisuudet verkkokaupan ostoprosessin eri vaiheissa. Tyypillisesti ostoprosessiin kuuluu markkinointi, tuotteiden valinta, rekisteröityminen, tilaus, maksaminen, tuotteiden toimitus sekä mahdollinen tuotteiden palautus tai kaupan peruuttaminen. Opinnäytetyössä selvitetään, millaisia oikeuksia ja velvollisuuksia kuluttajilla on näissä verkkokaupan ostoprosessin vaiheissa. Tutkimusmenetelmänä opinnäytetyössä on käytetty lainopillista eli oikeusdogmaattista tutkimusmenetelmää.
Opinnäytetyössä huomioidaan ja otetaan kantaa myös kuluttajien vastuuseen muotikulutuksessa. Muotiteollisuuden ollessa yksi maailman saastuttavimmista aloista, on myös kuluttajien muutettava ostokäyttäytymistään, jotta alan tuottamat hiilidioksidipäästöt ja hävikki saataisiin kuriin. Vastuullisuus sekä liiketoiminnassa että kuluttajien ostokäyttäytymisessä on tullut jäädäkseen.
Keskeisimpänä opinnäytetyössä on EU-direktiivin 2011/83/EU tuomat muutokset Suomen kuluttajansuojalakiin sekä sen luoma lainsäädännön yhtenäisyys kaikkien Euroopan maiden välillä. Direktiivin myötä jokaisella EU-kansalaisella on yhtäläiset oikeudet EU-alueen muotiverkko-ostoksissa. Keskeistä on myös, että kansalaiset ymmärtäisivät laajat oikeutensa verkkokaupassa ja osaisivat hyödyntää lainsäädännön tuomaa oikeussuojaa. Direktiivi koskee kuitenkin vain EU-aluetta, jonka vuoksi opinnäytetyö päättyykin kysymykseen: EU-maissa kuluttajaoikeus on jo hyvällä mallilla, mutta entä muualla maailmassa?