Hoitohenkilökunnan suhtautuminen kehitysvammaisten seksuaalisuuteen. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus.
Verlin, Henna-Riikka (2019)
Verlin, Henna-Riikka
2019
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019122027776
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019122027776
Tiivistelmä
Kehitysvammaisilla on samoja tarpeita kuin valtaväestöllä liittyen seksuaalisuuden eri näkökohtiin, kuten seksuaaliseen ilmaisuun ja -käyttäytymiseen. Kehitysvammaisilla seksuaalisuus saattaa kuitenkin näyttäytyä eri tavoin. Koska kehitysvammaiset ovat usein hoitotyön asiakkaita, tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata hoitohenkilökunnan suhtautumista kehitysvammaisten seksuaalisuuteen. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa tietoa kehitysvammaisten parissa työskenteleville, miten hoitohenkilökunnan suhtautuminen kehitysvammaisten seksuaalisuuteen esiintyy ja miten suhtautumista kehitysvammaisten seksuaalisuutta kohtaan voidaan kehittää.
Tutkimuskysymyksiksi nousivat: millainen on hoitohenkilökunnan suhtautuminen kehitysvammaisten seksuaalisuuteen? miten kehitysvammaisten seksuaalisuutta kohtaan esiintyvää suhtautumista voidaan kehittää? Opinnäytetyön tiedonhakua toteutettiin maalis-huhtikuussa 2019. Tiedonhaussa käytettiin kolmea tietokantaa, joita olivat EBSCO/CINAHL, PubMed ja Medic. Lopullinen aineisto koostui kuudesta tutkimuksesta, jotka valikoitiin valintakriteereiden perusteella. Tutkimukset olivat englanninkielisiä.
Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin induktiivista sisällönanalyysiä. Tutkimuksen tuloksissa tuli esille suhtautumista kehitysvammaisen seksuaalisuutta, vanhemmuutta, ihmissuhteita ja seksuaalikäyttäytymistä kohtaan, eroavaisuuksia suhtautumisessa kehitysvammaisen seksuaalisuuteen sukupuolen perusteella sekä suhtautumiseen vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi tuloksista ilmeni tarvetta tiedon lisäämiselle, vaihtoehtoisten menetelmien kehittämiselle sterilisaation sijaan, valtakunnallisille ohjeistuksille ja moniammatillisen työyhteisön kehittämiselle.
Suhtautuminen kehitysvammaisen seksuaalisuuteen oli yleisesti hyvää. Tutkimuksissa korostuivat erot suhtautumisessa seksuaalista vapautta ja seksuaalikäyttäytymistä kohtaan, riippuen kehitysvammaisen sukupuolesta. Lisäksi suhtautumisessa näkyi kielteisyyttä erityisesti kehitysvammaisen vanhemmuutta kohtaan. Tutkimuksissa
tehtiin vertailua suhtautumisessa työntekijöiden välillä ja näissä esiintyi eroja perustuen ikään, sukupuoleen, koulutukseen ja ammattiin. Tuloksista ilmeni myös, että seksuaalikoulutusta saaneiden työntekijöiden suhtautuminen kehitysvammaisten seksuaalisuutta kohtaan oli myönteisempää.
Jatkotutkimusaiheeksi tulee esille organisatoristen ja työntekijöiden henkilökohtaisten tekijöiden näkökulma sekä kehitysvammaisten seksuaalisten tarpeiden ja toiveiden kartoitus.
Tutkimuskysymyksiksi nousivat: millainen on hoitohenkilökunnan suhtautuminen kehitysvammaisten seksuaalisuuteen? miten kehitysvammaisten seksuaalisuutta kohtaan esiintyvää suhtautumista voidaan kehittää? Opinnäytetyön tiedonhakua toteutettiin maalis-huhtikuussa 2019. Tiedonhaussa käytettiin kolmea tietokantaa, joita olivat EBSCO/CINAHL, PubMed ja Medic. Lopullinen aineisto koostui kuudesta tutkimuksesta, jotka valikoitiin valintakriteereiden perusteella. Tutkimukset olivat englanninkielisiä.
Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin induktiivista sisällönanalyysiä. Tutkimuksen tuloksissa tuli esille suhtautumista kehitysvammaisen seksuaalisuutta, vanhemmuutta, ihmissuhteita ja seksuaalikäyttäytymistä kohtaan, eroavaisuuksia suhtautumisessa kehitysvammaisen seksuaalisuuteen sukupuolen perusteella sekä suhtautumiseen vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi tuloksista ilmeni tarvetta tiedon lisäämiselle, vaihtoehtoisten menetelmien kehittämiselle sterilisaation sijaan, valtakunnallisille ohjeistuksille ja moniammatillisen työyhteisön kehittämiselle.
Suhtautuminen kehitysvammaisen seksuaalisuuteen oli yleisesti hyvää. Tutkimuksissa korostuivat erot suhtautumisessa seksuaalista vapautta ja seksuaalikäyttäytymistä kohtaan, riippuen kehitysvammaisen sukupuolesta. Lisäksi suhtautumisessa näkyi kielteisyyttä erityisesti kehitysvammaisen vanhemmuutta kohtaan. Tutkimuksissa
tehtiin vertailua suhtautumisessa työntekijöiden välillä ja näissä esiintyi eroja perustuen ikään, sukupuoleen, koulutukseen ja ammattiin. Tuloksista ilmeni myös, että seksuaalikoulutusta saaneiden työntekijöiden suhtautuminen kehitysvammaisten seksuaalisuutta kohtaan oli myönteisempää.
Jatkotutkimusaiheeksi tulee esille organisatoristen ja työntekijöiden henkilökohtaisten tekijöiden näkökulma sekä kehitysvammaisten seksuaalisten tarpeiden ja toiveiden kartoitus.