Iäkkäiden kotona asumisen turvallisuuden edistäminen
Koponen, Pipsa (2019)
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202001041035
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202001041035
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata ikäihmisten kotona asumisen turvallisuutta edistäviä ja heikentäviä tekijöitä. Tavoitteena oli kehittää kootun tiedon avulla ikäihmisten kotona asumisen turvallisuutta. Kohderyhmänä olivat keskusta- ja taajama-alueella kotona asuvat ikäihmiset. Opinnäytetyö toimii osana Kotona asumisen turvallisuus -hankkeen toista KAT 2 -hanke toteutusta.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisella tutkimus menetelmällä kokemusperäisentiedon saamiseksi. Aineisto kerättiin yksilöhaastattelemalla yhdeksää iäkästä kotihoidon asiakasta. Haastattelukysymykset olivat puolistrukturoituja.
Tämän opinnäytetyön keskeisien tuloksien mukaan kotona asuvat ikäihmiset voivat fyysisesti ja psyykkisesti vaihtelevasti. Kaikki osallistuneet kokivat turvattomuutta useilla elämän osa-alueilla. Läheisillä ja hoitajilla on tärkeä vaikutus koettuun mielialaan ja yksinäisyyteen. Ikäihmisten sosiaalisten tapahtumien niukkuus aiheutti yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. Heikentynyt liikuntakyky, huimaus ja kaatumisen vaara pelottivat ikäihmisiä. Tapaturmia ennaltaehkäisevät liikkumisen apuvälineet ja kodinmuutostyöt edistivät arjen sujuvuutta, sekä turvallisuutta. Erityisesti rollaattori mahdollisti kotona asumisen. Avunsaannin mahdollisuus turvarannekkeella ja puhelimella vaikuttivat merkittävästi turvallisuuden tunteeseen.
Toimenpidesuositus ikäihmisten hoidon ja palveluiden tarjoajille voisi olla, että ikäihmisten mielenterveysongelmia ja syrjäytymistä ennaltaehkäiseviä palveluja tulisi kehittää sekä mahdollistaa kaikille. Ikäihmisten sosiaalinen kanssakäyminen tulisi mahdollistaa kaikille kunnosta ja varallisuudesta riippumatta.
Jatkotutkimusehdotuksena on tarkastella kotona asuvien ikäihmisten yksinäisyyttä ja syrjäytymistä sekä koota ehdotuksia niiden ennaltaehkäisemiseksi. Muistisairaille ikäihmisille olisi hyvä myös toteuttaa erillinen haastattelu kotona selviytymisestä ja turvallisuudesta. Ikäihmisten kotona asumisen turvallisuudesta voisi jatkossa tehdä myös kvantitatiivista tutkimusta.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisella tutkimus menetelmällä kokemusperäisentiedon saamiseksi. Aineisto kerättiin yksilöhaastattelemalla yhdeksää iäkästä kotihoidon asiakasta. Haastattelukysymykset olivat puolistrukturoituja.
Tämän opinnäytetyön keskeisien tuloksien mukaan kotona asuvat ikäihmiset voivat fyysisesti ja psyykkisesti vaihtelevasti. Kaikki osallistuneet kokivat turvattomuutta useilla elämän osa-alueilla. Läheisillä ja hoitajilla on tärkeä vaikutus koettuun mielialaan ja yksinäisyyteen. Ikäihmisten sosiaalisten tapahtumien niukkuus aiheutti yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. Heikentynyt liikuntakyky, huimaus ja kaatumisen vaara pelottivat ikäihmisiä. Tapaturmia ennaltaehkäisevät liikkumisen apuvälineet ja kodinmuutostyöt edistivät arjen sujuvuutta, sekä turvallisuutta. Erityisesti rollaattori mahdollisti kotona asumisen. Avunsaannin mahdollisuus turvarannekkeella ja puhelimella vaikuttivat merkittävästi turvallisuuden tunteeseen.
Toimenpidesuositus ikäihmisten hoidon ja palveluiden tarjoajille voisi olla, että ikäihmisten mielenterveysongelmia ja syrjäytymistä ennaltaehkäiseviä palveluja tulisi kehittää sekä mahdollistaa kaikille. Ikäihmisten sosiaalinen kanssakäyminen tulisi mahdollistaa kaikille kunnosta ja varallisuudesta riippumatta.
Jatkotutkimusehdotuksena on tarkastella kotona asuvien ikäihmisten yksinäisyyttä ja syrjäytymistä sekä koota ehdotuksia niiden ennaltaehkäisemiseksi. Muistisairaille ikäihmisille olisi hyvä myös toteuttaa erillinen haastattelu kotona selviytymisestä ja turvallisuudesta. Ikäihmisten kotona asumisen turvallisuudesta voisi jatkossa tehdä myös kvantitatiivista tutkimusta.