Helsingin kaupungin asunnottomien palvelut työntekijöiden näkökulmasta

Abstract

Opinnäytetyömme on toteutettu yhteistyössä Vivo ry kanssa. Vivo ry on kolmannen sektorin järjestö, joka järjestää Helsingissä asunnottomille erilaisia palveluita, esimerkiksi Hermannin hätämajoitusta, joka on tilapäismajoitusta paperittomille maahanmuuttajille. Vivo ry oli kiinnostunut selvittämään Helsingin asunnottomille suunnattujen palveluiden nykytilan ja niiden kehittämistarpeen. Olimme molemmat kiinnostuneita asunnottomuudesta ja päätimme tarttua aiheeseen.

Opinnäytetyön tavoite oli selvittää mikä on Helsingin kaupungin tarjoamien palveluiden nykytila ja sen kehittämismahdollisuus. Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä käytimme teemahaastattelua ja verkkokyselyä, jonka avulla haastattelimme Helsingin kaupungin asunnottomien palveluissa työskenteleviä työntekijöitä.

Opinnäytetyö antaa yhteistyökumppanillemme ajankohtaista tietoa asunnottomien palveluiden tilasta ja sen puutteista. Opinnäytetyöstä saadun tiedon perusteella yhteistyönkumppanimme pystyy näkemään, millaisille asunnottomien palveluille Helsingissä on tarve.

Asunnottomuus ei ole yhteiskunnassamme uusi ilmiö, vaan sitä on ollut todettavissa jo pitkään niin Suomessa, kuin ulkomailla. Vielä 1980-luvulla Suomessa on ollut 20 000 asunnotonta. (Bosisio-Hillberg ja Kaito 2018, 8.) Asunnottomuutta on onnistuneesti pystytty vähentämään vuosien varrella, mutta siitä ei ole kokonaisuudessaan päästy eroon. Vuonna 2018 Suomessa oli 5 482 asunnotonta, joista suurin keskittymä eli noin 38,6 prosenttia keskittyy Helsinkiin. (Ara 2019, 4.)

Helsingin kaupunki tarjoaa asunnottomille kunnallisia palveluita, joita on esimerkiksi kriisimajoitus ja asumisen tuki. Viimeisen vuosikymmenen aikana palveluissa on tapahtunut suuria muutoksia erilaisten hankkeiden ja ohjelmien takia esimerkiksi Paavo I ja Paavo II. Palveluiden muutoksen myötä Helsingin hätämajoituksen määrä on vähentynyt ja yhä useampi on päässyt vuokrasopimuksellisen asumisen piiriin.

Kyselytutkimuksestamme saimme selvyyden sille, että palvelu uudistuksen myötä kaupungin palveluissa on tapahtunut niin positiivisia, kuin negatiivisia muutoksia työntekijöiden mielestä. Usea työntekijä koki, että Helsingin kaupungin asunnottomien palveluita tulee vielä kehittää, esimerkiksi lisäämällä hätämajoituksen määrää ja puuttumalla ylimääräiseen byrokratiaan. Julkisen ja kolmannen sektorin palveluita tulisi jatkossa kartoittaa siten, että ne täydentäisivät toisiaan. Kunnallisen ja kolmannen sektorin palveluohjaukseen tulee myös kehittää, sen onnistumista takaamiseksi molempien sektorin työntekijöitä tulee kouluttaa siitä, millaisia palveluita toinen sektori tarjoaa. Mahdollisia kehittämisideoita tuli myös siihen, että väliin putoaville asiakkaille tulisi kehittää jonkinlainen palvelu, joka estää asiakkaiden putoamisen yhteiskunnasta.