SAIRAANHOITAJA LÄÄKEHOIDON TOTEUTTAJANA, KEHITTÄMISKOHTEET JA KEINOT KARHULAN SAIRAALAN OSASTO KUUDELLA

Abstract

Tämän kvantitatiivisen opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Karhulan sairaalan osasto 6 sairaanhoitajien lääkehoito-osaamista, mahdollista lisäkoulutuksen tarvetta, sekä saada tietoa millaisia ongelmia lääkehoidon toteuttamisessa esiintyy. Opinnäytetyömme tarkoitus oli myös tuoda uutta tutkittua tietoa turvallisen lääkehoidon toteuttamiseen.

Tavoitteenamme oli saada kyselyn avulla tietoa mahdollisista osastolla olevista ongelmista ja riskitekijöistä lääkehoidossa sekä saada henkilökunnalle mahdollisesti uusia näkökulmia ja helpotusta lääkehoitoon. Kyselyjä tehtiin 14 kappaletta ja vastauksia saatiin13 kappaletta. Kohderyhmäksi valitsimme lääkehoitoa toteuttavat sairaanhoitajat.

Tutkimuksen aineiston keruumenetelmänä käytimme kyselylomaketta. Kysely koostui monivalintakysymyksistä, jossa osa-alueina olivat lääkehoitoa ohjaavat säädökset, farmakologia, lääkehoidon etiikka, turvallisuus lääkehoidossa sekä lisäksi oli kysymyksiä lisäkoulutuksen tarpeellisuudesta.

Tuloksista kävi ilmi, että lääkehoidon säännöllinen testaaminen oli hoitajien mielestä tärkeää ja tarpeelliseksi koettiin myös osaamisen ylläpidossa lisäkoulutukset. Lääkitysvirheitä käsitellään erittäin harvoin, vaikka sairaanhoitajien mielestä niiden käsittelylle olisi tarvetta. Tutkimuksen perusteella osastolla ei toteuteta lääkkeiden kaksoistarkastusta. Näiden tulosten perusteella kaksoistarkastuksen toteutus olisi kehitysehdotuksemme osastolla toteutettavaan lääkehoitoon.

The aim of this quantitative Bachelor´s thesis was to study the skills and knowledge of pharmacotherapy of nurses on ward 6 in Karhula hospital and the potential needs for further education as well as to gain information on what kind of problems there are in carrying out pharmacotherapy. Another objective of the thesis was to produce new research data for carrying out pharmacotherapy safely. By means of a enquiry we tried to obtain information on possible problems on the ward, on risk factors in pharmacotherapy as well as to provide the staff with possible new perspectives and relief into pharmacotherapy. From a total of 14 enquiries 13 responses were returned. Our target group consisted of nurses implementing pharmacotherapy. The material was collected by questionnaires. The enquiry comprised multiple choice questions, the subcategories of which were the legislation regulating pharmacotherapy, pharmacology, the ethics and safety of pharmacotherapy and questions regarding needs for further education. The findings showed that the nurses found the regular testing of skills pharmacotherapy important, and further education was also needed to maintain competence in this area. Mistakes in administration of medication are handled only very seldom, although according to the nurses discussing this topic would be necessary. The study indicated that there was no double checking of medication on the ward. On the basis of these findings we suggest that double checking should be introduced in pharmacotherapy on the ward.