Pienaukkohakkuiden reunapuuston kehitys kuusivaltaisissa metsiköissä Etelä-Suomessa

Abstract

TIIVISTELMÄ

KYMENLAAKSON AMMATTIKORKEAKOULU Metsätalous

NURRO, PAULIINA Pienaukkohakkuiden reunapuuston kehitys kuusivaltaisissa metsiköissä Etelä-Suomessa

Opinnäytetyö 57 sivua

Työn ohjaaja vanhempi tutkija, maa- ja metsätaloustieteiden tohtori Sauli Valkonen maa- ja metsätaloustieteiden maisteri Pekka Kuitunen

Toimeksiantaja Metsäntutkimuslaitos, Vantaan toimipiste

Huhtikuu 2011

Avainsanat pienaukkohakkuut, jatkuva kasvatus, MONTA

Työn tavoitteena oli selvittää pienaukkohakkuiden reunapuuston kehitystä MONTA-kokeiden metsiköissä Etelä-Suomessa. Tarkasteltavana oli läpimitan ja pohjapinta-alan kasvureaktio yksittäisten puiden kannalta ja tuulenkaatojen synty metsikkötasolla. Käytetyt mittaustulokset olivat osa Metsätehon koordinoimaa Monimuotoisuus talousmetsän uudistamisessa -hanketta (MONTA-hanke), joka käynnistyi vuonna 1994 yhteistyössä Metlan sekä Helsingin ja Jyväskylän yliopistoiden kanssa.

Tutkimuksessa pienaukkohakkuut ovat kuusen luontaisen uudistamisen menetelmä, jossa päätehakkuukypsään metsikköön hakataan noin 40x40 metrin aukkoja, jotka jätetään uudistumaan luontaisesti. Taimettumisen tapahduttua hakkaamattomat välisektorit päätehakataan kerralla ja viljellään. Erona tavalliseen avohakkuuseen on aukon pienempi koko. Tutkimuksessa hehtaarin kokoisille koeruuduille hakattiin jokaiseen kolme pienaukkoa, joiden ympäröivä puusto inventointiin maastomittauksilla vuosina 1995—2009.

Pienaukkohakkuuta voidaan ajatella avohakkuun vaihtoehtona erityisesti erikoismetsien, kuten luonto- ja maisemakohteiden, virkistysalueiden, ulkoilumetsien, kaupunkimetsien, tonttien, asutuksen lähimetsien ja kaava-alueiden uudistamisvaihtoehtona. Menetelmä muuttaa maisemaa pehmeämmin ja hitaammin. Lisäksi pienaukkohakkuut voivat lisätä metsien rakenteellista monimuotoisuutta ja säästää viljelykustannuksia. Menetelmän riskinä on uudistumisen hitaus ja epävarmuus, lisääntyneet suunnittelu- ja korjuukustannukset, jäävän puuston alttius tuhoille sekä korkomenetykset.

Tutkimuksessa ei havaittu, että reunapuuston kasvu olisi merkittävästi nopeutunut hakkuun jälkeen. Osin syynä tähän oli, että MONTA-koemetsiköt olivat vanhoja ja jo parhaimmat kasvuvuotensa ohittaneita. Tämän tutkimuksen perusteella reunapuuston kasvu ei nopeudu tarpeeksi korvatakseen syntyviä taloudellisia menetyksiä. Lisäksi pienaukkohakkuilla tehdään runsaasti metsän reunaa, mikä lisää tuulituhojen riskiä.

ABSTRACT

KYMENLAAKSON AMMATTIKORKEAKOULU University of Applied Sciences Forestry

NURRO,PAULIINA Development of Border Tree Stands in Spruce Dominated Small Group Cuttings

Bachelor’s Thesis 57 pages

Supervisor Supervisor Pekka Kuitunen, MSc (For) Instructor Sauli Valkonen, DSc (For)

Commissioned by Forest Research Institute, Vantaa

April 2011

Keywords Small group cutting, continuing intermediate cutting, MONTA

The aim of the work was to clarify the development of border tree stands in MONTA-projects in southern Finland. Under observation was the growth reaction of diameter and basal area of individual trees and windfalls in stand level. The measurements used were a part of a project coordinated by Metsäteho, which is called Diversity of Economical Forests of reforestation. The project started in 1994 in collaboration with Forest Research Institute, Helsinki and Jyväskylä Universities.

In this research small group cuttings are a method of the natural regeneration of spruce, in which approximately 40x40 metres holes are cut in the stand mature enough to be felled. These holes are left to regenerate naturally. When seedling growing has occurred final felling is carried out in intermediate sectors at once and they are cultivated. The difference with the usual clear-cutting is the smaller size of the holes. Three small holes were made in each one hectare size subplot.

Small group cutting method can be thought of as an alternative to clear-cuttings in particular in specialty forests, such as nature and landscape sites, recreation areas, recreational forests and urban forests, as an option for areas of regeneration. The method can change the landscape more smoothly and slowly. Furthermore, the small group cutting can increase the structural diversity of forests and save the costs of cultivation. The method has a risk of inertia and uncertainty about the renewal, planning and increased harvesting costs, the susceptibility to disasters for the remaining trees and the loss of interest.

The research did not show significant edge tree growth acceleration after logging. A part of the reason for this was that the forests were old. Based on this research the growth of edge trees does not accelerate enough to pay for the economic losses generated. Also the risk of wind damages is high.