Valokuvausmenetelmän käyttö henkilökohtaisessa valmentamisessa työpajanuorten voimaantumisessa

Abstract

Tutkimuksen lähtökohtana on nuorten lisääntynyt työttömyys ja jääminen koulutuksen ulkopuolelle. Nuorten työpajatoiminta on yksi menetelmä nuorisotyöttömyyden ehkäisemiseksi ja elämänkulun vahvistamiseksi.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Kotkan - Haminan seudun koulutuskuntayhtymän, Rannikkopajojen pajatoimintaan osallistuvien nuorten kokemuksia valokuvausmenetelmästä ja kuvaamisen voimaannuttamisen kokemuksista sekä kehittää uusi työmenetelmä pajalle. Valokuvausprosessiin osallistui kolmetoista (N=13) vapaaehtoista pajanuorta. Kaksi kuukautta kestävä prosessi sisälsi neljä kuvauskertaa, aloitustapaamisen ja kuvien katselutilaisuuden kahdessa eri ryhmässä. Valokuvausprosessin lopputapahtumaksi järjestettiin kaikille avoin valokuvausnäyttely. Tutkimuksen lähestymistapa oli sekä kvantitatiivinen että kvalitatiivinen. Tutkimusmenetelminä käytettiin kolmea menetelmää, jotka olivat työpajaohjaajalle tehty haastattelu, työpajaohjaajan päiväkirjamerkinnät sekä nuorille suunnattu sähköinen kysely, johon kaikki prosessiin osallistuneet nuoret vastasivat. Kvantitatiivinen aineisto käsiteltiin deduktiivisesti eli teorialähtöisesti Webropol-järjestelmän avulla. Tutkimuksen kvalitatiivinen aineisto on analysoitu deduktiivis-induktiivisisesti eli teoria-aineistona.

Tutkimuksen kyselytulos osoitti, että suurin osa nuorista piti voimaannuttavaa valokuvausprosessia melko tai erittäin hyvänä. Nuoret tiesivät, mitä halusivat. He ottivat vastuuta itsestään sekä muista ryhmän jäsenistä. Nuorten näkemys itsestä muuttui valokuvien avulla, he tekivät matkan itseensä ja löysivät sisäisen voimansa. Yhteinen henki, arvot sekä yhteinen tapa toimia löydettiin yhdessä valokuvausretkien aikana. Nuoret kokivat onnistumista ja itseluottamus kehittyi. Valokuvausprosessi oli nuorille tärkeä, koska heitä arvostettiin, heitä haluttiin kuvata ja heidän kuvansa ikuistettiin. Nuoret uskalsivat heittäytyä ja ylittää rajansa kuvauksissa. Ohjaajan ja nuorten kokemukset sekä valokuvat todentavat, että nuoret tunsivat voimaantumisen kokemuksia.

Tutkimuksessa käy ilmi, että voimaannuttavaa valokuvausprosessia voidaan käyttää uutena innovatiivisena menetelmänä nuorten työpajatoiminnassa. Tutkimuksen tuloksena on tehty koonti ohjaajan käyttämistä työmenetelmistä. Menetelmää tullaan jatkossakin käyttämään Rannikkopajoilla. Jatkotutkimusta voisi tehdä työttömien aikuisten keskuudessa ja menetelmän kehittämistä interventioon liittyen.

The reason for this master’s thesis is young people’s increased unemployment and dropping out of education. Workshop working is one method of preventing youth un-employment and strengthening the course of life.

The intention of this thesis was to determine the experiences of empowerment by means of photography method among a premeditated group of workshop participants, as well as to develop a new method for workshop activities.

Thirteen (N=13) voluntary workshop youngsters participated in this photographing method. The duration of the process was two months and it included four photo-graphing events, an initial appointment and an occasion of viewing shots in two differ-ent groups. A photograph exhibition open for all was set up as a final event. The ap-proach of the study was both quantitative and qualitative. Three procedures were in use: the interview of the supervisor, supervisor’s diary entries and an electronic inquiry directed to the participants. The quantitative material was analyzed deductively, that is based on theories and by means of Webropol-application. The qualitative data was analyzed deductive-inductively, that is as a theory material.

The outcome of the research was that the majority of the participants were in favor of the empowering photographing process. Young people knew what they wanted, they were responsible for themselves and other participants. Young people’s self-image changed with the help of the photos, they made a journey to themselves and found their inner strength. Togetherness, values and a mutual mode of action were formed during the photography field trips. The participants experienced feelings of success and their self-confidence improved. The photographing process was very important for the youngsters, because they were appreciated and their photos were captured. The young excelled themselves courageously. The experiences of both the participants and the supervisor confirm that the young experienced empowerment.

It is evident that the empowering photography method is a usable method in workshop activities. A compaction of the used methods has also been prepared. This empowering photographing process will be used as a working method at Rannikkopajat even in the future. Following issues for follow-up research could be considered: using the method among unemployed adults and developing the method in relation to intervention.