TERVEYDENHOITAJIEN KÄSITYKSIÄ NEUVOLAN PERHETYÖSTÄ : ERILAISTEN MAHDOLLISUUKSIEN ETSIMISTÄ YHDESSÄ
Lehtonen, Helena (2011)
Lehtonen, Helena
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105025606
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105025606
Tiivistelmä
Ennaltaehkäisevä perhetyö on verrattain uusi menetelmä edistää perheiden hyvinvointia. Neuvolan perhetyö aloitti toimintansa tutkimuspaikkakunnalla vuonna 2009. Tukea tarvitsevat perheet ohjautuvat perhetyöntekijöille terveydenhoitajien kautta. Terveydenhoitajat ovat avainasemassa tunnistamaan perheiden tuen tarvetta.
Tässä tutkimuksessa kartoitettiin terveydenhoitajien käsityksiä neuvolan perhetyöstä. Tutkimukseen osallistuivat kyseisen eteläsuomalaisen kaupungin äitiys- ja lastenneuvoloiden terveydenhoitajat. Terveydenhoitajilla oli pitkä neuvolatyön kokemus. Aineisto kerättiin postikyselynä 22.10. - 9.11.2010 välisenä aikana. Kyselylomakkeella selvitettiin terveydenhoitajien käsityksiä perhetyön tarpeen arvioimisesta, perhetyön varhaisen tuen voimavaroja vahvistavasta vaikutuksesta ja moniammatillisesta yhteistyöstä neuvolan perhetyössä. Vastausprosentti oli 80 (n=24). Aineisto käsiteltiin ja analysoitiin tilastollisesti SPSS-ohjelmalla. Kuvailuun käytettiin prosenttijakaumia.
Vanhemmat olivat valmiita puhumaan aroistakin asioistaan neuvolassa. Terveydenhoitajat käyttivät perhetyön tarpeen arvioimisessa muutamia standardoituja menetelmiä ja tiedottivat perhetyöstä keskustelemalla vastaanotollaan. Neuvolan perhetyö oli vastaajien mukaan pääosin ennaltaehkäisevää, mutta perhetyön kriteerit eivät olleet kaikilta osin selkeät. Äitiysneuvolan rooli ennaltaehkäisevässä perhetyössä oli osittain vakiintumaton. Perheet saivat perhetyöstä voimavaroja arkeen, mutta sosiaalisten verkostojen parantumisessa ja parisuhteen pulmissa vanhempien saama tuki oli vähäisempää muuhun saatuun tukeen verrattuna. Terveydenhoitajan ja perhetyöntekijän välinen yhteistyö neuvolan perhetyössä oli toimivaa.
Tulosten mukaan puheeksi ottamisen menetelmien monipuolisempaa käyttöä perhetyön tarpeen arvioinnissa on syytä pohtia samoin kuin varhaisen puheeksi ottamisen käytäntöjä. Standardoidut menetelmät voivat antaa molemmille vanhemmille mahdollisuuden tulla kuulluksi tasavertaisesti. Yhteisesti sovittujen perusteiden käyttö perhetyön puheeksi ottamisessa on keino varhaisen tuen tarjoamiseen jo äitiysneuvolassa. Perhetyön kriteerien tarkentaminen vapauttaa perhetyön resursseja ennaltaehkäisevään perhetyöhön. Tämä tutkimus antoi merkittävää terveydenhoitajien käsitysten kautta kerättyä tietoa. Ennaltaehkäisevän perhetyön edelleen kehittämiseksi tarvitaan myös palautetta perhetyön palvelujen käyttäjiltä.
Tässä tutkimuksessa kartoitettiin terveydenhoitajien käsityksiä neuvolan perhetyöstä. Tutkimukseen osallistuivat kyseisen eteläsuomalaisen kaupungin äitiys- ja lastenneuvoloiden terveydenhoitajat. Terveydenhoitajilla oli pitkä neuvolatyön kokemus. Aineisto kerättiin postikyselynä 22.10. - 9.11.2010 välisenä aikana. Kyselylomakkeella selvitettiin terveydenhoitajien käsityksiä perhetyön tarpeen arvioimisesta, perhetyön varhaisen tuen voimavaroja vahvistavasta vaikutuksesta ja moniammatillisesta yhteistyöstä neuvolan perhetyössä. Vastausprosentti oli 80 (n=24). Aineisto käsiteltiin ja analysoitiin tilastollisesti SPSS-ohjelmalla. Kuvailuun käytettiin prosenttijakaumia.
Vanhemmat olivat valmiita puhumaan aroistakin asioistaan neuvolassa. Terveydenhoitajat käyttivät perhetyön tarpeen arvioimisessa muutamia standardoituja menetelmiä ja tiedottivat perhetyöstä keskustelemalla vastaanotollaan. Neuvolan perhetyö oli vastaajien mukaan pääosin ennaltaehkäisevää, mutta perhetyön kriteerit eivät olleet kaikilta osin selkeät. Äitiysneuvolan rooli ennaltaehkäisevässä perhetyössä oli osittain vakiintumaton. Perheet saivat perhetyöstä voimavaroja arkeen, mutta sosiaalisten verkostojen parantumisessa ja parisuhteen pulmissa vanhempien saama tuki oli vähäisempää muuhun saatuun tukeen verrattuna. Terveydenhoitajan ja perhetyöntekijän välinen yhteistyö neuvolan perhetyössä oli toimivaa.
Tulosten mukaan puheeksi ottamisen menetelmien monipuolisempaa käyttöä perhetyön tarpeen arvioinnissa on syytä pohtia samoin kuin varhaisen puheeksi ottamisen käytäntöjä. Standardoidut menetelmät voivat antaa molemmille vanhemmille mahdollisuuden tulla kuulluksi tasavertaisesti. Yhteisesti sovittujen perusteiden käyttö perhetyön puheeksi ottamisessa on keino varhaisen tuen tarjoamiseen jo äitiysneuvolassa. Perhetyön kriteerien tarkentaminen vapauttaa perhetyön resursseja ennaltaehkäisevään perhetyöhön. Tämä tutkimus antoi merkittävää terveydenhoitajien käsitysten kautta kerättyä tietoa. Ennaltaehkäisevän perhetyön edelleen kehittämiseksi tarvitaan myös palautetta perhetyön palvelujen käyttäjiltä.