Helikopteripintapelastajien lääkinnällinen koulutus puolustusvoimissa

Abstract

Tässä opinnäytetyössä selvitetään, mille lääkinnälliselle ensihoidon osaamistasolle puolustusvoimien helikopterivirka-apupäivystyksessä mukana olevat helikopteripintapelastajat tulisi kouluttaa, jotta he pystyisivät selviytymään haastavistakin potilastilanteista mahdollisimman hyvin. Tutkimuksella pyrittiin myös selvittämään niitä eri keinoja, joilla saavutettu koulutustaso kyettäisiin pitämään yllä tehokkaasti. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastateltavina oli neljä päättävässä asemassa työskentelevää ja NH-90 kuljetushelikopterin virka-aputehtävien suunnittelutyöryhmässä mukana ollutta lääkäriä. Haastattelut toteutettiin helmi-huhtikuussa 2011 haastateltavien omilla työpaikoilla. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tutkimustulosten mukaan haastateltavat kokivat välittömän tarpeen helikopteripintapelastajien lääkinnällisen koulutuksen järjestelmälliselle kehittämiselle. Koulutuksen tason tulee lähtökohtaisesti olla vähintäänkin ensivastetasoa lisättynä helikopteritoiminnan mukana tuomia erityiselementtejä. Koulutusta perustason sairaankuljettajan pätevyyteen tulisi jatkossa harkita ammattitaitoisemman ensihoitokyvyn luomisen, sekä sujuvamman päivitys ja kertauskoulutuksen näkökulmasta tarkasteltuna. Suunnittelutyöhön tulisi nimetä sekä ensihoitoon että pintapelastajien toimintaan perehtynyt henkilö, jonka tehtävänä on luoda järjestelmällinen koulutussuunnitelma pintapelastajille. Koulutuksen tulee pitää sisällään sekä teoriaopintoja että käytännön oppimisjaksoja hoitoyksikössä sairaankuljetuksessa. Helikopteripintapelastajien tulisi tuntea myös julkinen ensihoitojärjestelmä hyvin mahdollisimman sujuvan ja tehokkaan yhteistyön saavuttamiseksi. Koulutukselle tulee luoda yhteistyössä puolustusvoimien vastuulääkärin ja siviiliensihoidon vastuulääkäreiden kanssa selkeät tavoitteet ja vaatimukset lääkehoidon ja erityistoimenpiteiden toteuttamisesta.

The main purpose of this thesis was to determine the first aid level which the Finnish Defence Forces helicopter rescue swimmers participating in public authority assistance duty should be trained to. At this level the rescue swimmers are proficient to carry out high quality patient care in difficult circumstances. This study also aimed at examining different ways to efficiently maintain the gained level of expertise. This thesis was implemented with qualitative research method and the research ma-terial was gathered by theme interviews. The interviewees were four doctors in high positions in decision making. Each one of them had previously participated in workgroups planning NH-90 helicopter public authority assistance missions. The in-terviews were held at the interviewees’ own workstations between February and April 2011. The material was analyzed with content analysis. According to the research results the interviewees experienced an immediate need for systematical development of medical training for helicopter rescue swimmers. The level of the training should be at least equal to the public first responder proficiency added with special elements from helicopter operations. Building up the basic level of paramedic proficiency should be taken into consideration with an emphasis in high quality professional skills and more fluent update and rehearsal training. Future plan-ning work should be conducted by a person familiar with both first aid medical care and surface rescue missions. Training should contain theory lessons added with prac-tical training at an advanced level in the transportation of the patient. Helicopter res-cue swimmers should also be familiar with the public first aid system to ensure effi-cient cooperation with public authorities. Clear goals have to be set for the training when considering medical treatment and special operations. This should be carried out in cooperation with both the Finnish Defence Forces’ doctor in charge and the civilian first aid doctors in charge.