Sairaankuljettajien kokemuksia lapsipotilaan hoitamisesta

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata sairaankuljettajien kokemuksia lapsipotilaan hoitamisesta. Opinnäytetyön toisena tarkoituksena on selvittää, minkälaisia valmiuksia sairaankuljettajat kokevat koulutuksen antaneen lapsipotilaan hoitamiseen. Lisäksi opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää sairaankuljettajien kokemuksia lisäkoulutuksen tarpeesta lapsipotilaan hoitamiseen.

Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisella eli laadullisella tutkimusmenetelmällä. Laadullisella tutkimusmenetelmällä saadaan parhaiten esiin yksilöiden omat henkilökohtaiset kokemukset. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä erään sairaankuljetusyrityksen kanssa. Opinnäytetyöhön osallistui kuusi sairaankuljettajaa, joilla on sairaanhoitajan tutkinto.

Opinnäytetyön aineistonkeruumenetelmänä käytettiin avointa kyselyä. Avoin kysely toteutettiin opinnäytetyötä varten muodostetulla kyselylomakkeella. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä.

Opinnäytetyön tuloksista ilmeni sairaankuljettajien kokevan lapsipotilaan ensihoitotehtävän haastavampana, jännittävämpänä ja stressaavampana kuin aikuispotilaan ensihoitotehtävän. Sairaankuljettajien tuntemukset lapsipotilaan hoitamisesta olivat hyvin yksilöllisiä. Tuntemukset vaihtelivat ilosta suruun riippuen lapsen voinnista. Jälkipuintia käytiin ensihoitotehtävän jälkeen sekä itsenäisesti että työryhmän kesken.

Opinnäytetyön tuloksista ilmeni sairaanhoitaja (AMK) -koulutuksen olevan puutteellinen lasten ensihoitotyön opetuksen osalta. Sairaanhoitaja (AMK) -koulutuksen koettiin antavan riittämättömät valmiudet lapsipotilaan hoitamiseen ensihoidossa. Voidaankin todeta, että juuri koulutuksen puutteellisuuden vuoksi sairaan-kuljettajat kokivat sekä säännöllisen ylläpitokoulutuksen että lisäkoulutuksen tarvetta niin teoriassa kuin käytännössä.

The purpose of this thesis was to describe the experiences that the ambulance attendants feel when taking care of child patients. The second purpose was to identify how the education of the ambulance attendants has helped them to care for child patients as well as to define the need of an additional education for taking care of child patients.

The thesis was implemented using qualitative measures, a suitable way in assessing personal experiences of an individual. The study was carried out in co-operation with an ambulance service company. Six ambulance drivers, who had the degree in nursing, participated in this study. The method used for gathering information was an open inquiry. The inquiry was carried out with a questionnaire that was made especially for this thesis. The ma-terial was analyzed with an inductive content analysis.

The results of this thesis pointed out that the ambulance attendants experienced taking care of child patients to be more challenging, more exciting, and more stressful than taking care of adult patients. The feelings of the ambulance attendants taking care of children were very individual and unique – from grief to joy depending on the condition of the child. The evaluation of the emergency care assignments were done both independently and within the working group.

Another outcome of the thesis is that the education of a nurse offers inadequate teaching of the emergency care of children. Ambulance attendants experienced that the education of a nurse has given inadequate preparation to care for child patients in an emergency care. The gap in the education is the main reason why the ambulance attendants felt the need of further training and education to maintain their professional skills – both in theory and in practice.