Koirasta leijonaksi: Rasismin käsittely draaman keinoin adoptiovalmennuksessa

Abstract

Suomalaiset, kansainvälisesti adoptoidut lapset, nuoret ja aikuiset ovat suomalaisessa yhteiskunnassa kohteena monenlaisille rasismin ja ennakkoluulon muodoille. Myös adoptiovanhemmat kohtaavat rasismia lastensa kautta. Vanhempien haastavana tehtävänä on yrittää ymmärtää rodullistettujen lastensa kokemusmaailmaa sekä tukea ja auttaa lapsia kohtaamaan ja vastustamaan rasismia, sekä selviämään sen haasteista. Tähän tehtävään adoptiovanhempia ohjataan lakisääteisessä adoptioneuvonnassa sekä Yhteiset Lapsemme ry:n järjestämillä adoptiovalmennuskursseilla. Adoptiovalmennuskurssit ovat vapaaehtoinen osa adoptiovanhemmuuteen kasvun tukimuotoja. Tämän toiminnallisen, laadullisen tutkimuksen piirteitä sisältävän opinnäytetyön tavoitteena on ollut kehittää Yhteiset Lapsemme ry:n adoptiovalmennuskursseille uusi rasismin ja ennakkoluulojen käsittelyn malli. Mallin suunnittelussa on käytetty aineistona adoptoitujen aitoja rasismikokemuksia. Vanhan buddhalaisen opin mukaan koira juoksee kepin perään, kun se sille heitetään, mutta leijona kääntyy samassa tilanteessa katsomaan, kuka kepin heitti. Työn teoreettisessa viitekehyksessä käytettyjen U-teorian ja sosiaalisen läsnäolon teatterin (SPT) yhteydessä esiin noussut opetus kuvaa tämän opinnäytetyön perimmäisiä tavoitteita. Luova ja toiminnallinen sosiaalisen läsnäolon teatteriin (SPT) perustuva toimintamalli tähtää käynnistämään adoptio-odottajien sisäisiä ajatusprosesseja, joiden tuloksena he rohkeasti leijonan tavoin kääntäisivät rasismin kauhistelun aktiiviseen ymmärryksen löytämiseen ja antirasistiseen toimintaan. Työn teoreettisessa viitekehyksessä avataan kansanvälistä adoptiota prosessina ja vanhemmuuteen kasvun perspektiivistä. Rasismia tarkastellaan rasismin muotojen, jaottelun ja kansainvälisesti adoptoitujen kokeman rasismin kautta. Työn kannalta on ollut oleellista ymmärtää luovaan ryhmätoimintaan ja koulutukselliseen vuorovaikutukseen liittyviä teorioita adoptiovalmennuksen vaikuttavuuden näkökulmasta. Teoreettisessa viitekehyksessä on myös esitelty työn kannalta merkittävät U-teoria ja sen toiminnallinen menetelmä sosiaalisen läsnäolon teatteri (SPT). Opinnäytetyön tutkimuksellinen aineisto, 70 adoptoitujen ja adoptiovanhempien kirjoittamaa rasismitapauskuvausta, kerättiin sähköisen kyselytutkimuksen avulla. Aineisto tarjoaa monipuolisen yleisnäkymän suomalaisten, kansainvälisesti adoptoitujen lasten kokemaan rasismiin. Aineiston teoriaohjaavan teemoittelun kautta on päädytty valitsemaan teemoja, joita esimerkkien kanssa käsitellään uudessa rasismin ja ennakkoluulojen käsittelyn mallissa. Sosiaalisen läsnäolon teatteriin perustuva malli on kuvattu työssä mallin testauksen pohjalta. Testauksen yhteydessä adoptiovalmennuskurssilaisille teetetyn palautekyselytutkimuksen perusteella SPT-harjoitusten kokonaisuus on yksi toimiva tapa rasismin ja ennakkoluulojen käsittelyyn adoptiovalmennuksessa. Työn teoreettinen viitekehys, monimenetelmäinen tutkimus ja toiminnallisen tuotoksen testaus myös tukevat Yhteiset Lapsemme ry:llä jo kauan tiedettyä tosiasiaa: rasismin ja ennakkoluulojen käsittely adoptiovalmennuksessa on tarpeellista ja merkittävää.