Lastensuojelulaitoksen perhetyötä kehittämässä-toiminnallisin vertaistukiryhmin

Abstract

Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöni aihe oli kehittää Hyvinkäällä sijaitsevan lastensuojelulaitoksen perhetyötä. Huostaanotettujen lasten vanhemmat kokevat jäävänsä usein yksin huostaanoton jälkeen ja tarve lisätä ja kehittää perhetyötä nousi laitoksen lasten vanhemmilta. Myös työntekijät ja laitoksen esimies olivat kokeneet, että jos kyettäisiin avoimempaan, luottamuksellisempaan ja vuorovaikutuksellisempaan kontaktiin vanhempien kanssa, lasten etu toteutuisi paremmin ja yhteistyöstä tulisi hedelmällisempää ja vanhemmuutta tukevampaa. Vanhempien tarpeet ja toiveet pyrittiin jatkuvasti huomioimaan työtä kehitettäessä. Kehittäminen tapahtui toimintatutkimuksellisella otteella, jossa työntekijät osallistuivat aktiivisesti sykliseen kehittämiseen, jossa suuntaa muutettiin arviointien perusteella.

Käytettävien resurssien puitteissa päätettiin vanhempia tavata ryhmänä ja pyrkimyksenä oli pystyä hyödyntämään vertaistuen kokemuksia vanhempien kesken. Vaikka vuorovaikutuksen pääasiallisena tavoitteena oli keskustelu, päätettiin tapaamisissa käyttää pääasiallisena muotona toiminnallisuutta helpottamaan asioiden käsittelyä. Ryhmät perustuivat mahdollisimman vähälle kontrollille eli niihin osallistuminen oli vapaaehtoista, eikä sitoutumista vaadittu. Erilaisia ryhmän kokoonpanoja kokeiltiin, koko perheinä, vanhemmat keskenään ja pelkät isät tai äidit keskenään.

Vaikka vanhempia oli ajoittain esimerkiksi pitkien matkojen takaa vaikeakin motivoida, saatiin toiminta käyntiin ja se aloitettiin 2009 vuonna ja jatkuu edelleen. Työ osoittautui vaativaksi ja vaati (vaatii) jatkuvaa edelleen kehittämistä, mutta osoittautui selvästi tarpeelliseksi. Vertaistuen hyödyntämiseen ohjaajat kaipasivat selvästi lisää tietoa ja koulutusta. Työ oli ohjaajista mielekästä ja he kokivat vanhempien pitävän sitä tärkeänä. Joidenkin vanhempien kohdalla kiinnostusta osallistumiseen ei ollut, joillekin osallistuminen tuntui olevan hyvin haastavaa ja jotkut tuntuivat selvästi hyötyvän toiminnasta, jolloin työntekijät alkoivat kokea yhteistyön lapsen suhteen alkavan olla ns. jaettua vanhemmuutta, jossa yhteisin yrityksin toimitaan toisiaan arvostaen lapsen parhaaksi.

Uskon, että kokemuksia voidaan edelleen kehittämällä hyödyntää muissakin organisaation laitoksissa, joissa on jatkuva tarve kehittää perhetyötä. Resursseja hieman lisäämällä ainakin aloituksena olisi hyvä järjestää intensiivisempi retki tai leiri, joka nopeuttaisi huomattavasti ryhmän etenemistä eli tutustumista ja luottamuksellisuutta.

DEVELOPING WORK WITH FAMILIES AT CHILD PROTECTION WORK IN A CARE HOME UTILISING ACTIVITY BASED METHODS IN PEER SUPPORT GROUP

Year 2011 The subject of my thesis was to develop family work conducted by a child protection care home located in Hyvinkää. The parents of the children taken into care often feel that they are left alone after the children have been taken and the need to develop family work arose from those children’s parents. In addition the staff and the manager of the care home had felt that it would benefit the children if a more open, trusting and interactive contact with parents could be created, and that this co-operation would be more fruitful and also support parenting better. During the development of this work the aim was to continuously take into account parent’s needs and wishes. A development program was conducted with an operational research angle where staff actively participated in cyclical development and where direction of the program was changed based on the evaluations.

Within the resources available, it was decided that parents were met as a group. Aim was to utilise peer support between the parents. Although the main purpose of the interaction was discussion, it was decided that a participative form would be used with activities designed to ease dealing with issues. Within the groups minimal control was implemented so participation was entirely voluntary and there was no requirement to commit oneself to attend. Different combinations of members within the groups were also tried, i.e whole families, parents together, only fathers and only mothers. Although it was sometimes difficult to motivate parents to take part, for example due to long travelling distances, work was started in 2009 and it is still ongoing. Work proved to be demanding and will continue to require continuous development but it has also proven to be needed. Staff who led the groups were clearly in need of guidance and training on how to utilise what was gained from these support groups. Group leaders also found this work meaningful and they felt that participating parents regarded it important. Some parents were not interested in taking part and some felt that participating was challenging. Some parents seemed to be clearly benefitting from the activity and the staff started to regard co-operation with regard to the child to be so called shared parenting where each party is valued and is working together for the benefit of the child.

I believe that developing these kinds of experiences further will also benefit other care homes within the company that feel the ongoing need to develop family work. To allocate resources for organising a more intensive trip or a camp to begin with to help a new group to get to know and learn to trust each other would be a good start.