Polttopisteessä tulkinta : kahden espanjalaisen laulusarjan harjoittaminen ja esittäminen
Konkka, Aino (2009)
Konkka, Aino
Lahden ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200905223089
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200905223089
Tiivistelmä
Tässä taiteellis-toiminnallisessa opinnäytetyössä on tarkoitus selvittää, miten laulaja rakentaa tulkinnan, joka huipentuu elävänä esitettyyn konserttiin. Perehdyn kahden espanjalaisen laulusarjan kulttuurisiin taustoihin ja analysoin sarjat sekä tekstin että musiikin kannalta. Pureudun kysymykseen, miten lähestyä lauluja, joiden kulttuuritausta ja kieli eivät ole laulajalle kovin tuttuja. Käsittelen myös käyttämiäni harjoittelumetodeja ja pohdin esiintymisen jälkitunnelmia.
Käsittelemäni laulusarjat ovat Manuel de Fallan Siete canciones populares españolas (1914-15) sekä Jesus Guridin Seis canciones castellanas (1941). Olen kääntänyt ja analysoinut laulujen tekstit. Tekstianalyysin tarkoituksena on ollut rakentaa lähtökohta omalle tulkinnalle. Monesti laulujen tekstit ovat ristiriidassa musiikin tunnelman kanssa.
Musiikkianalyysi paljastaa, että laulut perustuvat tyylillisesti espanjalaisiin kansanlauluihin. Yksinkertaiset, usein moodeihin perustuvat melodiat yhdistyvät taiteellisesti korkeatasoisiin pianosäestyksiin, jotka vaativat soittajaltaan virtuoosimaista tekniikkaa. Laulajan kannalta haastavinta musiikissa on paljon polyrytmiaa sisältävä rytmiikka, jossa on vaikutteita Etelä-Espanjan romanien perinteestä, syvästä laulusta. Lauluteknisesti haastavia ovat nopeat korukuviot, jotka ovat yleisiä syvän laulun perinteessä. Pianosäestyksissä on havaittavissa vaikutteita espanjalaisesta kitaramusiikista.
Laulaja tekee lauluista omiaan laulamalla niitä. Harjoitteluvaiheessa laulun teksti tulee ensin ymmärtää, ja sen lausumista harjoitellaan erikseen. Melodiaa kannattaa ensin harjoitella resonanteilla ja laulun tekstin vokaaleilla. Lopulta vokaaleihin yhdistetään tekstin konsonantit. Viimeisenä harjoitusvaiheena on laulun harjoitteleminen säestäjän kanssa. Huolellisesti valmistautumalla laulaja saa varmuutta esiintymiseen, vaikka harjoitukset pianistin kanssa jäisivät vähäisiksi. Syvällisesti erikseen käsitellyt tekstin, musiikin ja laulutekniikan näkökulmat hitsautuvat elävän esityksen polttopisteessä tulkinnaksi.
Käsittelemäni laulusarjat ovat Manuel de Fallan Siete canciones populares españolas (1914-15) sekä Jesus Guridin Seis canciones castellanas (1941). Olen kääntänyt ja analysoinut laulujen tekstit. Tekstianalyysin tarkoituksena on ollut rakentaa lähtökohta omalle tulkinnalle. Monesti laulujen tekstit ovat ristiriidassa musiikin tunnelman kanssa.
Musiikkianalyysi paljastaa, että laulut perustuvat tyylillisesti espanjalaisiin kansanlauluihin. Yksinkertaiset, usein moodeihin perustuvat melodiat yhdistyvät taiteellisesti korkeatasoisiin pianosäestyksiin, jotka vaativat soittajaltaan virtuoosimaista tekniikkaa. Laulajan kannalta haastavinta musiikissa on paljon polyrytmiaa sisältävä rytmiikka, jossa on vaikutteita Etelä-Espanjan romanien perinteestä, syvästä laulusta. Lauluteknisesti haastavia ovat nopeat korukuviot, jotka ovat yleisiä syvän laulun perinteessä. Pianosäestyksissä on havaittavissa vaikutteita espanjalaisesta kitaramusiikista.
Laulaja tekee lauluista omiaan laulamalla niitä. Harjoitteluvaiheessa laulun teksti tulee ensin ymmärtää, ja sen lausumista harjoitellaan erikseen. Melodiaa kannattaa ensin harjoitella resonanteilla ja laulun tekstin vokaaleilla. Lopulta vokaaleihin yhdistetään tekstin konsonantit. Viimeisenä harjoitusvaiheena on laulun harjoitteleminen säestäjän kanssa. Huolellisesti valmistautumalla laulaja saa varmuutta esiintymiseen, vaikka harjoitukset pianistin kanssa jäisivät vähäisiksi. Syvällisesti erikseen käsitellyt tekstin, musiikin ja laulutekniikan näkökulmat hitsautuvat elävän esityksen polttopisteessä tulkinnaksi.