Synti ja sen sovitus : mitä idealle tapahtuu matkalla elokuvaksi?

Abstract

Tämä teksti on kirjallinen osuus lopputyöhöni, jonka käytännön osuus muodostui Jonna Pipatin ohjaaman lyhytelokuvan ”Maaliskuu” kuvaamisesta. Kirjallisen osan tarkoitus on lähinnä pyrkiä älyllistämään ja ymmärtämään sitä prosessia, jonka tuloksena elokuva syntyi. ”Maaliskuu” on fiktiivinen lyhytelokuva, joka kertoo kolmesta naisesta eräänä aamuna. Mitään suurta ei tapahdu, mutta pienet sattumat auttavat heitä jokaista kääntämään elämässään hieman puhtaanmaan sivun.

Paitsi että pohdin kirjallisessa työssäni suhdettani elokuvan tekemiseen ja ylipäätään elokuvaan taiteenlajina, käsitteen ristiriitaa elokuvan teorian ja käytännön elokuvan teon välillä. Onko teoria pelkkää jälkiviisastelua vai voiko elokuvan valjastaa tottelemaan tekijänä intentioita? Voiko elokuva olla toteutunutta ajattelua? Muuttuuko teoria koskaan käytännöksi vai syntyykö teoria aina vasta käytännön jälkeen.

Yritän avata tätä kysymystä käymällä läpi ”Maaliskuun” työprosessia. Esittelen joitain kuva- ja valosuunnittelun lähtökohtia ja syitä miksi päädyimme niihin, ja pohdin edelleen, tavoittiko lopullinen elokuva niitä loppujen lopuksi lainkaan.

Työn lopputulos ei ole yksiselitteinen. Tiedän, etten minä voi määrätä sitä, mitä katsoja elokuvasta lukee ja elokuvan myötä ymmärsin, etten minä kuvaajana edes voi hallita sitä, mitä itse teokseeni kirjoitan. Päädyn toteamaan, ettei teoria ehkä koskaan voi edeltää elokuvaa, mutta se voi syntyä yhdessä sen kanssa.

Vaikka pyrkimykseni oli saada sanotuksi jotain myös elokuvasta yleensä, lopulta työssä lienee kysymys sovituksesta minun ja elokuvan välillä. Pohdin, sitä mihin Maaliskuu-elokuva minut tekijänä vei ja samalla kertaan nelivuotista taivaltani elokuva- ja tv-ilmaisun osastolla. Matkaani suurista toiveista suuriin pettymyksiin ja lopulta jonkinlaiseen hyväksyntään.

This essay is a literary attachment to my thesis that includes also the practical part, film photographing of the short film called “Maaliskuu”. My goal in this essay is to rationalize and examine the process preceding the film. “Maaliskuu” is a fictional short film, directed by Jonna Pipatti. It’s about three women in one random morning in March. Nothing great happens but little coincidences help each of them to turn a new blanker page in the lives.

In addition to pondering my position as a film maker I try to get some reach of the contradiction between the film in theory and the actual film making. I also make some notions about the film as an art form.

Does the film ever obey the meanings of its maker? Can theory ever precede the film or is it always just about second-guessing? Will theory ever become practice or is it pound to be the other way round? These are just few of the questions that I’m searching answers to by looking over the film making process in “Maaliskuu”.

I present some basis of the lightning and shooting decisions in “Maaliskuu” and our motives behind them. After that I go on by wondering if the final film ever reached any of my goals.

I did not reach any unambiguous conclusions. Knowign that as a film maker I can not control the audience, I realised that I even don’t have the power over myself when it comes to the meanigs and ideas that will become the film itself. The thought that theory can only come into existence with the film but never before it can be considered as a kind of a result.

Though I tried to reach to the level where I could say something about film in general, I think in the end, this text is about atonement between me and film making. The dominant question is where did I actually land as a film maker after the school that was a journey from great hopes to even greater disappointments and further on to some sort of an acception.