Betonirakenteisen rikkialtaan korjaustavat
Mikkeli, Tommi (2011)
Mikkeli, Tommi
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011060110616
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011060110616
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan Neste Oil Oyj:n Porvoon jalostamolla sijaitsevien rikintalteenottoyksiköiden rikkialtaiden korjaustapoja. Tutkimuksen tavoitteena on löytää rikkialtaisiin sopivat korjausmateriaalit sekä tavat. Valmiin työn tulisi auttaa tilaajaa päättämään korjausmenetelmistä rikkialtaissa.
Altaiden ongelmaksi on muodostunut betonipinnan rapautuminen. Olosuhteet altaissa ovat erittäin ankarat. Normaalikäynnissä allas on täytettynä sulalla rikillä jonka lämpötila on noin 140 °C. Häiriötilanteissa rikin lämpötila voi nousta yli 160 °C, mikä johtaa rikkipinnan syttymiseen. Palava rikkipinta nostaa altaan yläosan lämpötilan erittäin korkeaksi sekä antaa mahdollisuuden rikkihapon muodostumiselle.
Rapautumisesta johtuen altaita on säännöllisesti korjattava. Materiaalien valintaa sekä löytämistä hankaloittaa epäselvät sekä ankarat olosuhteet altaassa. Pelkkää betonia käyttämällä voidaan karkeasti sanoa, että sementti tulee valita joko kestämään korkeita lämpötiloja tai vaihtoehtoisesti sietämään sulfaatteja sekä happoja. Yhdistelmänä korkea lämpötila sekä haponkestävyys ei nykytietämyksen valossa onnistu, ja tästä syystä betonirakennetta tulisi ajatella vain kantavana rakenteena, jonka suojaaminen rasituksilta tapahtuisi muilla materiaaleilla. Epoksi–pohjaisilla pinnoitteilla voidaan saavuttaa hyvä haponkesto, mutta korkeat lämpötilat polttavat pinnoitteen. Keraami-silla pinnoitteella saadaan rakenne sietämään erittäin korkeita lämpötiloja, mutta happojen suhteen tulisi teetättää lisäkokeita, jotta saataisiin varmuus asiaan. Ruostumattomia teräslevyjä käyttämällä saavutetaan korkeahko lämmön- sekä haponkesto, mutta korroosio-ongelmien vaara syntyy rikkivedystä, rikkikaasusta sekä rikkidioksidista. Haponkestävä tiilimuuraus saavuttaa myös omalta osaltaan happojen kestävyyden sekä kestää lämpötiloja aina 450 °C:seen asti. Lopullinen rakennevaihtoehtojen pitkäaikaiskestävyys selvinnee vasta kokemusten perusteella
Altaiden ongelmaksi on muodostunut betonipinnan rapautuminen. Olosuhteet altaissa ovat erittäin ankarat. Normaalikäynnissä allas on täytettynä sulalla rikillä jonka lämpötila on noin 140 °C. Häiriötilanteissa rikin lämpötila voi nousta yli 160 °C, mikä johtaa rikkipinnan syttymiseen. Palava rikkipinta nostaa altaan yläosan lämpötilan erittäin korkeaksi sekä antaa mahdollisuuden rikkihapon muodostumiselle.
Rapautumisesta johtuen altaita on säännöllisesti korjattava. Materiaalien valintaa sekä löytämistä hankaloittaa epäselvät sekä ankarat olosuhteet altaassa. Pelkkää betonia käyttämällä voidaan karkeasti sanoa, että sementti tulee valita joko kestämään korkeita lämpötiloja tai vaihtoehtoisesti sietämään sulfaatteja sekä happoja. Yhdistelmänä korkea lämpötila sekä haponkestävyys ei nykytietämyksen valossa onnistu, ja tästä syystä betonirakennetta tulisi ajatella vain kantavana rakenteena, jonka suojaaminen rasituksilta tapahtuisi muilla materiaaleilla. Epoksi–pohjaisilla pinnoitteilla voidaan saavuttaa hyvä haponkesto, mutta korkeat lämpötilat polttavat pinnoitteen. Keraami-silla pinnoitteella saadaan rakenne sietämään erittäin korkeita lämpötiloja, mutta happojen suhteen tulisi teetättää lisäkokeita, jotta saataisiin varmuus asiaan. Ruostumattomia teräslevyjä käyttämällä saavutetaan korkeahko lämmön- sekä haponkesto, mutta korroosio-ongelmien vaara syntyy rikkivedystä, rikkikaasusta sekä rikkidioksidista. Haponkestävä tiilimuuraus saavuttaa myös omalta osaltaan happojen kestävyyden sekä kestää lämpötiloja aina 450 °C:seen asti. Lopullinen rakennevaihtoehtojen pitkäaikaiskestävyys selvinnee vasta kokemusten perusteella