Emolehmätilan tuotannon tulokset ja tuotannon kehittäminen
Rohrbach, Gesa (2011)
Rohrbach, Gesa
Laurea-ammattikorkeakoulu
2011
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011053010276
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011053010276
Tiivistelmä
Emolehmätuotanto Suomessa on jatkuvasti kasvava tuotantomuoto. Lypsytilojen määrä on ollut koko ajan laskussa ja emolehmien nousussa. Tuotantotilojen koot kasvavat pientilojen lopettaessa ja laajentavien tilojen ottaessa ne haltuun. Viimeisten vuosien aikana taloudellinen kannattavuus on kuitenkin käynyt kyseenalaiseksi, koska tuottajahinta ei ole noussut suhteessa kuluttajan maksamaan hintaan vaan hinta on jäänyt kaupan taskuihin. Kannattavuudesta huolehtiminen onkin emolehmätuotannossa elinehto. Kannattavuuteen vaikuttavat tilan koko ja sijainti, karjan koko ja karjan jalostus. Naudanlihatuotanto perustuu pääasiassa Suomessa ,maitorotunautojen kasvattamiseen, sillä noin 80 % Suomen naudanlihasta tulee maitotiloilta. Vain noin 15% kaikista teurastettavista naudoista on puhtaasti liharotuisia.
Maailmalla naudanlihatuotantoa harjoitetaan pääosin alueilla, jossa eläimet laiduntavat ympäri vuoden ja saavat laidunrehusta energiaa omaan ylläpitoonsa, tiineyteen ja maidontuotantoon. Laitumen ollessa hyvä lehmät saavat laidunrehusta myös energiaa kuntoutumiseen.
Opinnäytetyössä tutkittiin Varsinais-Suomessa sijaitsevan emolehmätilan tuotannon tuloksia ja niiden kannattavuutta sekä miten tulosta pystyttäisiin parantamaan. Tila kasvattaa pääasiassa Herefordeja, mutta siellä on myös Aberdeen Angusta sekä Charolaista. Jalostuskarjana ovat Herefordit. Karjaa tilalla on yhteensä noin 150. Emolehmät laiduntavat pääasiassa luonnonlaitumilla laidunkaudella ja sisäruokintakauden ne viettävät kestokuivikkeella pihatoissa. Karjankasvatus perustuu tilalla emolehmätuotantoon, joka on vasikalle ja emolle paras mahdollinen kasvatusmuoto ja ne viettävät yhdessä puolivuotta hyvin luonnollisesti. Tila on erittäin hyvin hoidettu ja koostaan huolimatta emolehmiä hoidetaan yksilöllisesti.
Emolehmätarkkailu on tarkoitettu niille lihakarjatiloille, jotka ovat kiinnostuneita karjansa kehittämisestä. Tarkkailusta saatavien tietojen avulla voi tehdä onnistuneet eläinvalinnat karjan sisällä ja myös ostoeläimiä valittaessa. Emolehmätarkkailu tiedoista pystyy tekemään johtopäätöksiä niin, että eläinaines kehittyy ja tuotannon kannattavuus paranee. Näin tarkkailu mahdollistaa karjan suunnitelmallisen ja kokonaisvaltaisen kehittämisen. Varsinaista geneettistä edistymistä saavutetaan karjassa vain jalostusvalinnoilla. Keinot tähän ovat puhdasrotuiset eläimet ja tehokas jalostusohjelma.
Tilalle on tärkeää parantaa eläinten perinnöllistä tasoa sukupolvi sukupolvelta. Haasteita ovat parhaiden eläinten löytäminen. Työkaluina voidaan käyttää jalostusarvojen ennusteita eli indeksejä.
Maailmalla naudanlihatuotantoa harjoitetaan pääosin alueilla, jossa eläimet laiduntavat ympäri vuoden ja saavat laidunrehusta energiaa omaan ylläpitoonsa, tiineyteen ja maidontuotantoon. Laitumen ollessa hyvä lehmät saavat laidunrehusta myös energiaa kuntoutumiseen.
Opinnäytetyössä tutkittiin Varsinais-Suomessa sijaitsevan emolehmätilan tuotannon tuloksia ja niiden kannattavuutta sekä miten tulosta pystyttäisiin parantamaan. Tila kasvattaa pääasiassa Herefordeja, mutta siellä on myös Aberdeen Angusta sekä Charolaista. Jalostuskarjana ovat Herefordit. Karjaa tilalla on yhteensä noin 150. Emolehmät laiduntavat pääasiassa luonnonlaitumilla laidunkaudella ja sisäruokintakauden ne viettävät kestokuivikkeella pihatoissa. Karjankasvatus perustuu tilalla emolehmätuotantoon, joka on vasikalle ja emolle paras mahdollinen kasvatusmuoto ja ne viettävät yhdessä puolivuotta hyvin luonnollisesti. Tila on erittäin hyvin hoidettu ja koostaan huolimatta emolehmiä hoidetaan yksilöllisesti.
Emolehmätarkkailu on tarkoitettu niille lihakarjatiloille, jotka ovat kiinnostuneita karjansa kehittämisestä. Tarkkailusta saatavien tietojen avulla voi tehdä onnistuneet eläinvalinnat karjan sisällä ja myös ostoeläimiä valittaessa. Emolehmätarkkailu tiedoista pystyy tekemään johtopäätöksiä niin, että eläinaines kehittyy ja tuotannon kannattavuus paranee. Näin tarkkailu mahdollistaa karjan suunnitelmallisen ja kokonaisvaltaisen kehittämisen. Varsinaista geneettistä edistymistä saavutetaan karjassa vain jalostusvalinnoilla. Keinot tähän ovat puhdasrotuiset eläimet ja tehokas jalostusohjelma.
Tilalle on tärkeää parantaa eläinten perinnöllistä tasoa sukupolvi sukupolvelta. Haasteita ovat parhaiden eläinten löytäminen. Työkaluina voidaan käyttää jalostusarvojen ennusteita eli indeksejä.