Kestävän yhdyskuntarakenteen haasteet virkistysalueen asemakaavoituksessa : Mannilan männikön virkistysalueen asemakaava
Tarvainen, Mirja (2011)
Tarvainen, Mirja
Lahden ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011061512150
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011061512150
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön aiheena on kestävä yhdyskunta ja sen eri osa-alueeet; ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys. Kestävän yhdyskunnan haasteita avataan valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden, maankäyttö- ja rakennuslain sekä eri kaavatasojen näkökulmasta. Aihetta tarkastellaan lähemmin virkistys- ja viheralueiden näkökulmasta, koska taajamien viheralueilla, niiden määrällä, laadulla ja saavutettavuudella, on merkittävä rooli, kun tavoitteena on kestävä yhdyskunta.
Teoriaosuudessa käsitellään viheralueiden mitoitusta perehtymällä maankäyttöä ohjaavaan lainsäädäntöön, olemassa oleviin ohjeistuksiin ja tapaustutkimuksiin.
Tutkimuksen perusteella on pyritty löytämään raamit maaseutumaisen pikkukaupungin virkistysalueiden riittävälle mitoitukselle, laadulle ja saavutettavuudelle. Asukasnäkökulmaa yleisellä tasolla on tuotu työhön tutustumalla erilaisiin asukastutkimuksiin, joissa on tutkittu viheralueiden merkitystä osana asuinympäristöä sekä erilaisten asumismuotojen ja –ympäristöjen suosiota.
Suunnitteluosiossa esitellään Keski-Suomessa, Saarijärven keskustaajamassa sijaitsevan Mannilan männikön asemakaavahankkeen lähtökohtia, suunnittelun tavoitteita ja lopputulosta. Työn yhteydessä on selvitetty kaavan vaikutusalueelta nykyisten asemakaavoissa varattujen virkistysalueiden laajuus suhteessa asukasmääriin. Virkistysalueiden saavutettavuutta on tarkasteltu etäisyysvyöhyketarkasteluna ja laatua erilaisten virkistyskäyttömuotojen sijoittumisena. Asemakaavaratkaisussa on pyritty sovittamaan yhteen kestävän yhdyskunnan elementit, riittävät virkistysaluevaraukset erilaisine virkistyskäyttömuotoineen, yhdyskuntarakenteen tiivistäminen sekä maisemalliset, kulttuurihistorialliset ja luonnonarvot.
Teoriaosuudessa käsitellään viheralueiden mitoitusta perehtymällä maankäyttöä ohjaavaan lainsäädäntöön, olemassa oleviin ohjeistuksiin ja tapaustutkimuksiin.
Tutkimuksen perusteella on pyritty löytämään raamit maaseutumaisen pikkukaupungin virkistysalueiden riittävälle mitoitukselle, laadulle ja saavutettavuudelle. Asukasnäkökulmaa yleisellä tasolla on tuotu työhön tutustumalla erilaisiin asukastutkimuksiin, joissa on tutkittu viheralueiden merkitystä osana asuinympäristöä sekä erilaisten asumismuotojen ja –ympäristöjen suosiota.
Suunnitteluosiossa esitellään Keski-Suomessa, Saarijärven keskustaajamassa sijaitsevan Mannilan männikön asemakaavahankkeen lähtökohtia, suunnittelun tavoitteita ja lopputulosta. Työn yhteydessä on selvitetty kaavan vaikutusalueelta nykyisten asemakaavoissa varattujen virkistysalueiden laajuus suhteessa asukasmääriin. Virkistysalueiden saavutettavuutta on tarkasteltu etäisyysvyöhyketarkasteluna ja laatua erilaisten virkistyskäyttömuotojen sijoittumisena. Asemakaavaratkaisussa on pyritty sovittamaan yhteen kestävän yhdyskunnan elementit, riittävät virkistysaluevaraukset erilaisine virkistyskäyttömuotoineen, yhdyskuntarakenteen tiivistäminen sekä maisemalliset, kulttuurihistorialliset ja luonnonarvot.