Asunnottomuus ja kiistely kaupunkitilasta. : Kerrottu kokemus ja mediatekstit.
Nurmi, Päivi (2011)
Nurmi, Päivi
Laurea-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011060310914
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011060310914
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tarkastelee asunnottomuudesta ja Helsingin kaupungin Hietaniemenkadun asunnottomien palvelukeskuksesta kirjoitettuja lehtikirjoituksia, mihin on lisätty asunnottomien palvelukeskuksen asukkaan kokemus. Tausta-ajatuksena on todellisuuden kuvan ja merkitysten rakentuminen kielellisesti, sosiaalisissa suhteissa. Sosiaalisen konstruktionismin lisäksi opinnäytetyössä hyödynnän narratiivista ajattelutapaa.
Kyseessä on laadullinen tarkastelu, mutta lehtikirjoituksia avataan myös määrällisiä kuvauksia hyödyntäen. Asunnottomuutta ja palvelukeskuksen asiakkuutta lähestytään marginalisaation ja syrjäytymisen, julkisen kaupunkitilan ja Nimby-ilmiön kehyksistä. Millaisena lehtikirjoitukset kuvaavat asunnottomuuden ja miten asunnottomien palvelukeskuksesta kirjoitetaan? Millainen suhde syntyy kaupunkitilaan?
Tarkasteluaineistona on käytetty eri lehdissä ilmestyneitä kirjoituksia asunnottomuudesta ja asunnottomien palvelukeskuksesta kahdelta ajanjaksolta: ajalta 1.3.2006–31.10.2006 ja ajalta 1.5.2009–28.2.2010. Palvelukeskuksen asukkaan haastattelu on toteutettu elokuussa 2010. Asukkaan haastattelu on esitetty tarinakuvauksena, ja sille jatkona lehtikirjoitukset on jäsennelty ajallisena jatkumona. Asukkaan tarinalla on haluttu avata ilmiötä kokijan kautta ennen lehtikirjoitusten analyysia. Lehtikirjoitusten tarkastelumetodina on käytetty määrällistä ja laadullista sisällönanalyysia.
Tarkastelun tuloksena syntyi erään helsinkiläisen tarina asunnottomuuden kokemuksesta ja asunnottomien palvelukeskuksen asiakkuudesta. Lehtikirjoituksista erittelin ja hahmottelin tapoja kirjoittaa asunnottomuuden, asunnottomien palvelukeskuksen ja kaupunkitilan ympärillä. Tuloksena on eritelty ja avattu lehtikirjoitusten näkökulmia asunnottomien palvelukeskukseen ja sen sijoittamiseen, kirjoitusten puhesisältöjä, toimijatahoja ja moniäänisyyttä.
Tarinassaan palvelukeskuksen asukas kuvasi asunnottomuutta seikkailuna mutta asunnottomia toisen luokan kansalaisina, joiden puheella ei ole merkitystä. Samalla lehdet esittivät asunnottomat syrjäytyneenä, moniongelmaisena joukkona, joiden asumispalvelun sijoittamista Helsingin Hietaniemenkadulle sosiaaliviranomaiset ja poliittiset päättäjät puolustivat mediassa ja alueen asukkaat sekä muut toimijat vastustivat. Lehdissä Hietaniemenkadun asunnottomien palvelukeskusta kuvattiin kiistelypuheen ja sen todellisen olemassa olon kautta. Sijoittamista puolustettiin useammin kuin vastustettiin. Virallislähteet hallitsivat julkista puhetta asunnottomuuden ja palvelukeskuksen ympärillä. Asunnottomien ääni pääsi toisella tarkastelujaksolla kuuluviin useammin kuin ensimmäisellä. Asunnottomuus näyttäytyi lehdissä asunnottomien kovan ytimen eli pitkäaikaisasunnottomuuden kautta.
Vastausten ja yleistysten sijaan olen esittänyt johtopäätösten yhteydessä kysymyksiä, jotka haluan tuoda esiin.
Kyseessä on laadullinen tarkastelu, mutta lehtikirjoituksia avataan myös määrällisiä kuvauksia hyödyntäen. Asunnottomuutta ja palvelukeskuksen asiakkuutta lähestytään marginalisaation ja syrjäytymisen, julkisen kaupunkitilan ja Nimby-ilmiön kehyksistä. Millaisena lehtikirjoitukset kuvaavat asunnottomuuden ja miten asunnottomien palvelukeskuksesta kirjoitetaan? Millainen suhde syntyy kaupunkitilaan?
Tarkasteluaineistona on käytetty eri lehdissä ilmestyneitä kirjoituksia asunnottomuudesta ja asunnottomien palvelukeskuksesta kahdelta ajanjaksolta: ajalta 1.3.2006–31.10.2006 ja ajalta 1.5.2009–28.2.2010. Palvelukeskuksen asukkaan haastattelu on toteutettu elokuussa 2010. Asukkaan haastattelu on esitetty tarinakuvauksena, ja sille jatkona lehtikirjoitukset on jäsennelty ajallisena jatkumona. Asukkaan tarinalla on haluttu avata ilmiötä kokijan kautta ennen lehtikirjoitusten analyysia. Lehtikirjoitusten tarkastelumetodina on käytetty määrällistä ja laadullista sisällönanalyysia.
Tarkastelun tuloksena syntyi erään helsinkiläisen tarina asunnottomuuden kokemuksesta ja asunnottomien palvelukeskuksen asiakkuudesta. Lehtikirjoituksista erittelin ja hahmottelin tapoja kirjoittaa asunnottomuuden, asunnottomien palvelukeskuksen ja kaupunkitilan ympärillä. Tuloksena on eritelty ja avattu lehtikirjoitusten näkökulmia asunnottomien palvelukeskukseen ja sen sijoittamiseen, kirjoitusten puhesisältöjä, toimijatahoja ja moniäänisyyttä.
Tarinassaan palvelukeskuksen asukas kuvasi asunnottomuutta seikkailuna mutta asunnottomia toisen luokan kansalaisina, joiden puheella ei ole merkitystä. Samalla lehdet esittivät asunnottomat syrjäytyneenä, moniongelmaisena joukkona, joiden asumispalvelun sijoittamista Helsingin Hietaniemenkadulle sosiaaliviranomaiset ja poliittiset päättäjät puolustivat mediassa ja alueen asukkaat sekä muut toimijat vastustivat. Lehdissä Hietaniemenkadun asunnottomien palvelukeskusta kuvattiin kiistelypuheen ja sen todellisen olemassa olon kautta. Sijoittamista puolustettiin useammin kuin vastustettiin. Virallislähteet hallitsivat julkista puhetta asunnottomuuden ja palvelukeskuksen ympärillä. Asunnottomien ääni pääsi toisella tarkastelujaksolla kuuluviin useammin kuin ensimmäisellä. Asunnottomuus näyttäytyi lehdissä asunnottomien kovan ytimen eli pitkäaikaisasunnottomuuden kautta.
Vastausten ja yleistysten sijaan olen esittänyt johtopäätösten yhteydessä kysymyksiä, jotka haluan tuoda esiin.