Asunnottomuus ja kiistely kaupunkitilasta. : Kerrottu kokemus ja mediatekstit.

Abstract

Opinnäytetyöni tarkastelee asunnottomuudesta ja Helsingin kaupungin Hietaniemenkadun asunnottomien palvelukeskuksesta kirjoitettuja lehtikirjoituksia, mihin on lisätty asunnottomien palvelukeskuksen asukkaan kokemus. Tausta-ajatuksena on todellisuuden kuvan ja merkitysten rakentuminen kielellisesti, sosiaalisissa suhteissa. Sosiaalisen konstruktionismin lisäksi opinnäytetyössä hyödynnän narratiivista ajattelutapaa.

Kyseessä on laadullinen tarkastelu, mutta lehtikirjoituksia avataan myös määrällisiä kuvauksia hyödyntäen. Asunnottomuutta ja palvelukeskuksen asiakkuutta lähestytään marginalisaation ja syrjäytymisen, julkisen kaupunkitilan ja Nimby-ilmiön kehyksistä. Millaisena lehtikirjoitukset kuvaavat asunnottomuuden ja miten asunnottomien palvelukeskuksesta kirjoitetaan? Millainen suhde syntyy kaupunkitilaan?

Tarkasteluaineistona on käytetty eri lehdissä ilmestyneitä kirjoituksia asunnottomuudesta ja asunnottomien palvelukeskuksesta kahdelta ajanjaksolta: ajalta 1.3.2006–31.10.2006 ja ajalta 1.5.2009–28.2.2010. Palvelukeskuksen asukkaan haastattelu on toteutettu elokuussa 2010. Asukkaan haastattelu on esitetty tarinakuvauksena, ja sille jatkona lehtikirjoitukset on jäsennelty ajallisena jatkumona. Asukkaan tarinalla on haluttu avata ilmiötä kokijan kautta ennen lehtikirjoitusten analyysia. Lehtikirjoitusten tarkastelumetodina on käytetty määrällistä ja laadullista sisällönanalyysia.

Tarkastelun tuloksena syntyi erään helsinkiläisen tarina asunnottomuuden kokemuksesta ja asunnottomien palvelukeskuksen asiakkuudesta. Lehtikirjoituksista erittelin ja hahmottelin tapoja kirjoittaa asunnottomuuden, asunnottomien palvelukeskuksen ja kaupunkitilan ympärillä. Tuloksena on eritelty ja avattu lehtikirjoitusten näkökulmia asunnottomien palvelukeskukseen ja sen sijoittamiseen, kirjoitusten puhesisältöjä, toimijatahoja ja moniäänisyyttä.

Tarinassaan palvelukeskuksen asukas kuvasi asunnottomuutta seikkailuna mutta asunnottomia toisen luokan kansalaisina, joiden puheella ei ole merkitystä. Samalla lehdet esittivät asunnottomat syrjäytyneenä, moniongelmaisena joukkona, joiden asumispalvelun sijoittamista Helsingin Hietaniemenkadulle sosiaaliviranomaiset ja poliittiset päättäjät puolustivat mediassa ja alueen asukkaat sekä muut toimijat vastustivat. Lehdissä Hietaniemenkadun asunnottomien palvelukeskusta kuvattiin kiistelypuheen ja sen todellisen olemassa olon kautta. Sijoittamista puolustettiin useammin kuin vastustettiin. Virallislähteet hallitsivat julkista puhetta asunnottomuuden ja palvelukeskuksen ympärillä. Asunnottomien ääni pääsi toisella tarkastelujaksolla kuuluviin useammin kuin ensimmäisellä. Asunnottomuus näyttäytyi lehdissä asunnottomien kovan ytimen eli pitkäaikaisasunnottomuuden kautta.

Vastausten ja yleistysten sijaan olen esittänyt johtopäätösten yhteydessä kysymyksiä, jotka haluan tuoda esiin.

Homelessness and controversy of the public city space. The told experience and media texts.

The subject of this thesis are newspaper articles and opinion texts written about homelessness and Hietaniemenkatu`s service centre of homeless including an interview of a tenant of the service centre. Social constructionism is the context. Also narrative approach is used.

The thesis is a qualitative analysis in which quantitative descriptions are also used. Homelessness and clientness of the service centre are approached in the frame of marginalisation and social exclusion, public city space and `not in my back yard`-phenomenon. How the newspaper articles described homelessness and in which fashion the service centre is written about? What kind of relationship is formed with the public city space?

Materials used are articles and opinion texts about homelessness and the service centre published in different newspapers and magasines during two different periods, from March 1st 2006 to October 31th 2006 and from May 1st 2009 to February 28th 2010. Interview of the tenant has been made in August 2010. The interview is expressed as a story. The method used in analysing the articles is content analysis.

As a result, the perspectives, discourses, operators and polyphony of the articles are categorized. Also, the articles are structured as a consecutive continuum. As a result a story of homelessness and clientness of the service centre as experiensed by a man from Helsinki was created.

In the thesis a resident of Helsinki tells his story and experience as a client of the service centre. He described homelessness as an adventure but the homeless as second class citizens whose voice does not have any significance. At the same time the papers represented the homeless as socially excluded group whose housing service’s placement to Hietaniemenkatu of Helsinki was defended by the social officials and political decision-makers in the media and was opposed by the residents and other operators of the area. In the papers Hietanimenkatu’s service centre of the homeless was portrayed through both the argumental dialog and its real existence. The placement was defended more than opposed. Official sources dominated the public speech around homelessness and the service centre. The voice of the homeless got more often through on the second half of analysis than the first. Homelessness was showed in the newspapers through the hard core of the homeless, the longterm homeless.

Instead of answers and generalisations, questions are asked in contact of the conclusions that were raised during the making of the thesis.