Uudistettu työehtosopimusten yleissitovuusjärjestelmä työsuhteen vähimmäisehtojen turvaajana
Matikainen, Erja (2009)
Matikainen, Erja
Laurea-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200905062475
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200905062475
Tiivistelmä
Työsuhteen vähimmäisehdot, etenkin vähimmäispalkat, määräytyvät työehtosopimusten yleissitovuusjärjestelmän avulla. Valtakunnallinen alansa edustavin työehtosopimus vahvistetaan yleissitovaksi. Tämän jälkeen myös alan järjestäytymättömän työnantajan on noudatettava sitä. Työehtosopimusten yleissitovuusjärjestelmän on arvioitu vaikuttavan noin 350 000 työntekijän työsuhteeseen.
Opinnäytetyön aiheena on vuonna 2001 uudistettu työehtosopimusten yleissitovuusjärjestelmä. Työssä tarkastellaan - osin esimerkkien avulla – työehtosopimuksen yleissitovuuden määräytymisprosessia, uudistuksen merkitystä ja työehtosopimuksen yleissitovuusjärjestelmän toimivuutta. Aiheen valintaan vaikutti sekä työkokemukseni työlainsäädännön valmistelusta että koulutukseen kuuluneen työharjoittelun suorittaminen työtuomioistuimessa.
Työn pääasiallinen metodi on lainopillinen. Työehtosopimusten yleissitovuusjärjestelmää tarkastellaan aiemman ja nykyisen lainsäädännön mukaan. Oikeustilaa selvitetään työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunnan päätösten ja työtuomioistuimen päätösten avulla. Keskeisen osan lähdeaineistoa muodostavat säädökset, lainvalmisteluasiakirjat, työoikeuskirjallisuus, tutkimukset ja haastattelut.
Työn alussa kuvataan työehtosopimusjärjestelmää ja työsuhteen ehtojen määräytymisjärjestelmää. Työssä tarkastellaan työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamismenettelyä lautakunnassa ja yleissitovuuspäätöksestä tehdyn valituksen käsittelyä työtuomioistuimessa. Arvioitavana ovat työsopimuslain yleissitovuuteen liittyneet uudistukset sekä lautakunnan ja työtuomioistuimen toiminta yleissitovuusasioissa. Työssä tarkastellaan myös työsuhteen ehtojen määräytymistä työehtosopimuksen puuttuessa ja pohditaan minimipalkkalakivaihtoehtoa.
Kehittämisehdotukset liittyvät erityisesti työehtosopimuksia koskevan tiedon saantiin.
Opinnäytetyön aiheena on vuonna 2001 uudistettu työehtosopimusten yleissitovuusjärjestelmä. Työssä tarkastellaan - osin esimerkkien avulla – työehtosopimuksen yleissitovuuden määräytymisprosessia, uudistuksen merkitystä ja työehtosopimuksen yleissitovuusjärjestelmän toimivuutta. Aiheen valintaan vaikutti sekä työkokemukseni työlainsäädännön valmistelusta että koulutukseen kuuluneen työharjoittelun suorittaminen työtuomioistuimessa.
Työn pääasiallinen metodi on lainopillinen. Työehtosopimusten yleissitovuusjärjestelmää tarkastellaan aiemman ja nykyisen lainsäädännön mukaan. Oikeustilaa selvitetään työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunnan päätösten ja työtuomioistuimen päätösten avulla. Keskeisen osan lähdeaineistoa muodostavat säädökset, lainvalmisteluasiakirjat, työoikeuskirjallisuus, tutkimukset ja haastattelut.
Työn alussa kuvataan työehtosopimusjärjestelmää ja työsuhteen ehtojen määräytymisjärjestelmää. Työssä tarkastellaan työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamismenettelyä lautakunnassa ja yleissitovuuspäätöksestä tehdyn valituksen käsittelyä työtuomioistuimessa. Arvioitavana ovat työsopimuslain yleissitovuuteen liittyneet uudistukset sekä lautakunnan ja työtuomioistuimen toiminta yleissitovuusasioissa. Työssä tarkastellaan myös työsuhteen ehtojen määräytymistä työehtosopimuksen puuttuessa ja pohditaan minimipalkkalakivaihtoehtoa.
Kehittämisehdotukset liittyvät erityisesti työehtosopimuksia koskevan tiedon saantiin.