Ossin tarina - Draamaa Vuorovaikutteisen TV:n välityksellä
O'Weger, Minna (2011)
O'Weger, Minna
Laurea-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011052910138
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011052910138
Tiivistelmä
Toteutin opinnäytetyöni Rinnekoti-Säätiössä DiYSE (Do it Yourself Smart Experiences)-hankkeessa. Eurooppalaisen yhteistoiminnallisen tutkimus- ja kehittämisohjelman alla kehitetään erilaisia vuorovaikutteisia sovelluksia, kuten Vuorovaikutteista TV:tä. Hankkeen tavoitteena on muun muassa yhteiskunnallisen tasa-arvon ja vaikuttamisen edistäminen. Rinnekoti-Säätiössä puhe- ja kehitysvammaiset asiakkaat toimivat vuorovaikutteisen käyttöliittymän käyttäjinä. Toimintakeskeinen työ muodostuu elämän laatua tukevan draamaprosessin suunnittelusta, ohjauksesta ja arvioinnista.
Draamaryhmä muodostui erään asuntolan kehitysvammaisista aikuisista. Ohjasin ryhmää yhdessä työparini kanssa vuoden 2010 lopussa. Tapaamisia oli yhteensä kahdeksan ja niistä viisi toteutettiin Vuorovaikutteisen TV:n välityksellä. Tapaamiset kestivät 45 minuuttia sisältäen ryhmän alku- ja loppurituaalit, draamatoiminnan ja keskustelun. Viimeisellä tapaamiskerralla osallistujilta kerättiin palautetta Talking Mats – menetelmän avulla. Työssä pohdin kehitysvammaisuutta sen määrittelyn ja täysivaltaisen aikuisuuden näkökulmista, avaan osallistavan draaman käsitteitä, sekä sosiaalialan vuorovaikutteisten sovellusten kehittämistyötä.
Opinnäytetyöni tavoitteena on tukea kehitysvammaisten henkilöiden osallistumista draaman avulla, arvioida draaman soveltumista Vuorovaikutteiseen TV:seen, sekä pohtia omia oppimistavoitteitani liittyen draaman suunnitteluun ja ohjaamiseen. Aineistoa keräsin haastattelun, draaman, havainnoinnin, päiväkirjan sekä Talking Mats – menetelmän avulla. Ennen toiminnallista osaa haastattelin hankkeen työntekijää. Osallistavaa havainnointia tekivät lähetysten aikana ohjaajien lisäksi ryhmän mukana olleet työntekijät. Havainnoinnissa pyrittiin huomioimaan osallistujien kiinnostusta, mukanaoloa, sitoutumista, heittäytymistä, tunteiden jakamista ja katsottavana olemista niin draamatoiminnan kuin sosiaalisen kanssakäymisen tasoilla. Draama ja Talking Mats – menetelmä toimivat osallistujien palautteenannossa.
Osallistujat antoivat draamatoiminnasta pääosin hyvää palautetta. Toimintaa kuvailtiin mukavaksi ja aikuismaiseksi. Osallistujat innostuivat draamatarinasta, joka eli ryhmän mukana. Tämä näkyi esimerkiksi osallistujien heittäytymisenä draamatarinan henkilöhahmon rooliin. Ryhmässä jaettiin tunteita sekä keskusteltiin esimerkiksi ystävyydestä. Prosessin haasteiksi osoittautuivat toimintaan sitoutuminen ja laitteen tekniset ongelmat. Muistorikas kokemus opetti minulle niin erityisryhmän ohjaamisesta kuin draamaprosessin suunnittelusta. Se sai minut pohtimaan kehitysvammaisten henkilöiden autonomian ja osallisuuden tukemista, sekä hyvinvointiteknologian näkökulmia niin sosiaalialalla kuin yhteiskunnassa. Videoneuvottelumallia tulisi kehittää yhä käyttäjäystävälliseen suuntaan.
Draamaryhmä muodostui erään asuntolan kehitysvammaisista aikuisista. Ohjasin ryhmää yhdessä työparini kanssa vuoden 2010 lopussa. Tapaamisia oli yhteensä kahdeksan ja niistä viisi toteutettiin Vuorovaikutteisen TV:n välityksellä. Tapaamiset kestivät 45 minuuttia sisältäen ryhmän alku- ja loppurituaalit, draamatoiminnan ja keskustelun. Viimeisellä tapaamiskerralla osallistujilta kerättiin palautetta Talking Mats – menetelmän avulla. Työssä pohdin kehitysvammaisuutta sen määrittelyn ja täysivaltaisen aikuisuuden näkökulmista, avaan osallistavan draaman käsitteitä, sekä sosiaalialan vuorovaikutteisten sovellusten kehittämistyötä.
Opinnäytetyöni tavoitteena on tukea kehitysvammaisten henkilöiden osallistumista draaman avulla, arvioida draaman soveltumista Vuorovaikutteiseen TV:seen, sekä pohtia omia oppimistavoitteitani liittyen draaman suunnitteluun ja ohjaamiseen. Aineistoa keräsin haastattelun, draaman, havainnoinnin, päiväkirjan sekä Talking Mats – menetelmän avulla. Ennen toiminnallista osaa haastattelin hankkeen työntekijää. Osallistavaa havainnointia tekivät lähetysten aikana ohjaajien lisäksi ryhmän mukana olleet työntekijät. Havainnoinnissa pyrittiin huomioimaan osallistujien kiinnostusta, mukanaoloa, sitoutumista, heittäytymistä, tunteiden jakamista ja katsottavana olemista niin draamatoiminnan kuin sosiaalisen kanssakäymisen tasoilla. Draama ja Talking Mats – menetelmä toimivat osallistujien palautteenannossa.
Osallistujat antoivat draamatoiminnasta pääosin hyvää palautetta. Toimintaa kuvailtiin mukavaksi ja aikuismaiseksi. Osallistujat innostuivat draamatarinasta, joka eli ryhmän mukana. Tämä näkyi esimerkiksi osallistujien heittäytymisenä draamatarinan henkilöhahmon rooliin. Ryhmässä jaettiin tunteita sekä keskusteltiin esimerkiksi ystävyydestä. Prosessin haasteiksi osoittautuivat toimintaan sitoutuminen ja laitteen tekniset ongelmat. Muistorikas kokemus opetti minulle niin erityisryhmän ohjaamisesta kuin draamaprosessin suunnittelusta. Se sai minut pohtimaan kehitysvammaisten henkilöiden autonomian ja osallisuuden tukemista, sekä hyvinvointiteknologian näkökulmia niin sosiaalialalla kuin yhteiskunnassa. Videoneuvottelumallia tulisi kehittää yhä käyttäjäystävälliseen suuntaan.