Korvaushoidon haasteita vankilassa
Pekkanen, Mari (2011)
Pekkanen, Mari
Laurea-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011060711339
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011060711339
Tiivistelmä
Laurea-ammattikorkeakoulu Tiivistelmä
Laurea Hyvinkää
Hoitotyön koulutusohjelma
Mari Pekkanen
Korvaushoidon haasteita vankilassa
Vuosi 2011 Sivumäärä 29
Tämän työn tarkoitus oli selvittää vankien näkemyksiä korvaushoidosta, jotta saataisiin tietoa korvaushoidon haasteista vankilassa ja sen perusteella voitaisiin mahdollisesti kehittää vankilassa toteutettavan korvaushoidon käytäntöjä. Työn aihe on lähtöisin omasta kiinnostuksestani vankien hoitoa kohtaan, sekä Mikkelin- ja Konnunsuon vankiloiden osastonhoitajan Liisa Ruottinen-Partasen ideasta tarkentaa tutkimusta juuri korvaushoitoon. Opinnäytetyöni aihetta sivuavia tutkimuksia löytyy, mutta juuri tällaista tutkimusta ei tietojeni mukaan ole tehty.
Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelun avulla. Haastattelin kolmea miesvankia. Aineiston käsittelin sisällönanalyysia apuna käyttäen. Työssäni käsittelin neljää teemaa: elämäntilanne, huumeiden käyttöhistoria, korvaushoito, sekä korvaushoidon kehittämishaasteet.
Sisällönanalyysin tulosten mukaan korvaushoidossa olevat vangit kokivat elämänhallintansa parantuneen, itsetunnon vahvistuneen sekä energisoitumista, esiin nousi myös kokemus normaaliudesta, sekä vapaus piikittämisen pakosta. Hoitoon sitouduttiin hyvin, vaikka ajoittain himo käyttää aineita jatkuikin. Retkahtamisen ja hoidosta pois joutumisen pelko säilyi. Esiin nousi tarkka perehtyneisyys huume- ja lääkeaineisiin. Pääsääntöisesti haastateltavat olivat tyytyväisiä korvaushoidon toteutumiseen, muutos ehdotuksia tuli lääkkeenannon käytänteisiin. Kritiikkiä tuli viikonlopun liian pitkistä lääkkeenantoväleistä. Haastateltavat kertoivat, että korvaushoidossa olemista ei pysty salaamaan vankilassa. Jokainen haastateltu koki korvaushoidon tärkeäksi, sekä hoitoon motivoituminen oli hyvä. Haastateltavat kertoivat elämänlaatunsa, sekä elämänhallintansa parantuneen.
Mielestäni kehitettävää on supportiivisen (tukea-antavan) hoidon toteutuksessa sekä päihdetyöntekijän ja sairaanhoitajien yhteistyössä. Jatkossa kiinnostavaa olisi tehdä tällainen tutkimus naisvangeille, sekä tutkia korvaushoidon lopettamiseen johtavia syitä.
Avainsanat: Korvaushoito, vankila
Laurea Hyvinkää
Hoitotyön koulutusohjelma
Mari Pekkanen
Korvaushoidon haasteita vankilassa
Vuosi 2011 Sivumäärä 29
Tämän työn tarkoitus oli selvittää vankien näkemyksiä korvaushoidosta, jotta saataisiin tietoa korvaushoidon haasteista vankilassa ja sen perusteella voitaisiin mahdollisesti kehittää vankilassa toteutettavan korvaushoidon käytäntöjä. Työn aihe on lähtöisin omasta kiinnostuksestani vankien hoitoa kohtaan, sekä Mikkelin- ja Konnunsuon vankiloiden osastonhoitajan Liisa Ruottinen-Partasen ideasta tarkentaa tutkimusta juuri korvaushoitoon. Opinnäytetyöni aihetta sivuavia tutkimuksia löytyy, mutta juuri tällaista tutkimusta ei tietojeni mukaan ole tehty.
Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelun avulla. Haastattelin kolmea miesvankia. Aineiston käsittelin sisällönanalyysia apuna käyttäen. Työssäni käsittelin neljää teemaa: elämäntilanne, huumeiden käyttöhistoria, korvaushoito, sekä korvaushoidon kehittämishaasteet.
Sisällönanalyysin tulosten mukaan korvaushoidossa olevat vangit kokivat elämänhallintansa parantuneen, itsetunnon vahvistuneen sekä energisoitumista, esiin nousi myös kokemus normaaliudesta, sekä vapaus piikittämisen pakosta. Hoitoon sitouduttiin hyvin, vaikka ajoittain himo käyttää aineita jatkuikin. Retkahtamisen ja hoidosta pois joutumisen pelko säilyi. Esiin nousi tarkka perehtyneisyys huume- ja lääkeaineisiin. Pääsääntöisesti haastateltavat olivat tyytyväisiä korvaushoidon toteutumiseen, muutos ehdotuksia tuli lääkkeenannon käytänteisiin. Kritiikkiä tuli viikonlopun liian pitkistä lääkkeenantoväleistä. Haastateltavat kertoivat, että korvaushoidossa olemista ei pysty salaamaan vankilassa. Jokainen haastateltu koki korvaushoidon tärkeäksi, sekä hoitoon motivoituminen oli hyvä. Haastateltavat kertoivat elämänlaatunsa, sekä elämänhallintansa parantuneen.
Mielestäni kehitettävää on supportiivisen (tukea-antavan) hoidon toteutuksessa sekä päihdetyöntekijän ja sairaanhoitajien yhteistyössä. Jatkossa kiinnostavaa olisi tehdä tällainen tutkimus naisvangeille, sekä tutkia korvaushoidon lopettamiseen johtavia syitä.
Avainsanat: Korvaushoito, vankila