Laboratoriotyöaseman virtualisointi
Sauranen, Jori (2011)
Sauranen, Jori
Lahden ammattikorkeakoulu
2011
Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105218997
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105218997
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käsittelee laboratoriotyöaseman toteuttamista virtualisoinnin avulla Lahden ammattikorkeakoulun tietoverkkolaboratorioon. Työn tavoitteena on virtualisoida graafisia laboratoriotyöasemia päätelaitteiksi laboratorion testiverkkoihin. Tavoitteena on selvittää eri virtualisointiohjelmistojen soveltuvuus laboratoriokäyttöön ja tutkia niiden laitteistovaatimuksia eri graafisilla käyttöjärjestelmillä. Opinnäytetyön päätavoitteena on saada toteutettua mahdollisimman vähän laitteistoresursseja kuluttava graafisella käyttöjärjestelmällä varustettu virtuaalikone, joka kuitenkin sisältää kaikki laboratorioympäristössä tarvittavat perustoiminnot.
Virtualisoinnin avulla voidaan suorittaa useita käyttöjärjestelmäympäristöjä samanaikaisesti yhdessä fyysisessä tietokoneessa. Virtualisointi voidaan toteuttaa useammalla eri tekniikalla, jotka ovat emulointi, täysi virtualisointi, paravirtualisointi, ohjelmistotason virtualisointi sekä työpöydän virtualisointi. Työssä esitellään lyhyesti kaikki virtualisointitekniikat, mutta erityisesti keskitytään täyteen virtualisointiin ja siinä käytettäviin hypervisor-tyyppeihin. Hypervisoreita on kaksi päätyyppiä: Tyyppi 1 on niin sanottu "bare-metal" -versio, ja se asennetaan itsenäiseksi käyttöjärjestelmäksi fyysiseen tietokoneeseen. Tyyppi 2 on niin sanottu ”hosted” hypervisor, ja se asennetaan fyysisessä tietokoneessa olevaan käyttöjärjestelmään virtualisointiohjelmistoksi.
Työn käytännön osuudessa tutkitaan seuraavia virtualisointiohjelmistoja: VMware Server, VMware Server 2 Beta 2, VMware Server 2, VMware ESXi, Oracle VM VirtualBox ja XenSource.
Työn tuloksena voidaan todeta VMware Server 2 -virtualisointiohjelmiston soveltuvan testatuista ohjelmistoista parhaiten laboratoriokäyttöön helppokäyttöisyytensä ja joustavuutensa vuoksi. Mahdollisimman vaatimattomaan resurssien kulutukseen päästiin asentamalla virtuaalikoneisiin pieniä ja kevyitä Linux-käyttöjärjestelmiä. Paras virtualisointitehokkuus saadaan laitteistolla, missä on tehokas prosessori, paljon keskusmuistia ja laitteistoavusteinen virtualisointi.
Tulevaisuudessa virtualisointi jatkaa yleistymistään ja erityisesti hallintatyökalut kehittyvät monipuolisempaan suuntaan.
Virtualisoinnin avulla voidaan suorittaa useita käyttöjärjestelmäympäristöjä samanaikaisesti yhdessä fyysisessä tietokoneessa. Virtualisointi voidaan toteuttaa useammalla eri tekniikalla, jotka ovat emulointi, täysi virtualisointi, paravirtualisointi, ohjelmistotason virtualisointi sekä työpöydän virtualisointi. Työssä esitellään lyhyesti kaikki virtualisointitekniikat, mutta erityisesti keskitytään täyteen virtualisointiin ja siinä käytettäviin hypervisor-tyyppeihin. Hypervisoreita on kaksi päätyyppiä: Tyyppi 1 on niin sanottu "bare-metal" -versio, ja se asennetaan itsenäiseksi käyttöjärjestelmäksi fyysiseen tietokoneeseen. Tyyppi 2 on niin sanottu ”hosted” hypervisor, ja se asennetaan fyysisessä tietokoneessa olevaan käyttöjärjestelmään virtualisointiohjelmistoksi.
Työn käytännön osuudessa tutkitaan seuraavia virtualisointiohjelmistoja: VMware Server, VMware Server 2 Beta 2, VMware Server 2, VMware ESXi, Oracle VM VirtualBox ja XenSource.
Työn tuloksena voidaan todeta VMware Server 2 -virtualisointiohjelmiston soveltuvan testatuista ohjelmistoista parhaiten laboratoriokäyttöön helppokäyttöisyytensä ja joustavuutensa vuoksi. Mahdollisimman vaatimattomaan resurssien kulutukseen päästiin asentamalla virtuaalikoneisiin pieniä ja kevyitä Linux-käyttöjärjestelmiä. Paras virtualisointitehokkuus saadaan laitteistolla, missä on tehokas prosessori, paljon keskusmuistia ja laitteistoavusteinen virtualisointi.
Tulevaisuudessa virtualisointi jatkaa yleistymistään ja erityisesti hallintatyökalut kehittyvät monipuolisempaan suuntaan.